Yksi vuosi ei ole kovinkaan iso juhlinnan aihe. Mutta vaikkei syytä kovin riehakkaaseen juhlintaan olisikaan, antaa syntymäpäivä ainakin syyn pysähtyä miettimään sivuston tähänastisia saavutuksia ja pohtimaan, millaisia suunnitelmia seuraavalle vuodelle on. Ja antaahan yksikin ikävuosi jo hieman enemmän aihetta olla vähättelemättä sivustoa ainakaan sen nuoren iän vuoksi.

Eräänä elokuun päivänä, vuonna 2006, saimme ajatuksen politiikkaa koskevan Internet-sivuston perustamisesta. Siitä kaikki alkoi. Ensin tarkoituksena oli, että perustaisimme pienen, ilmaisen domain-nimen alle sijoitettavan sivuston, jonne kirjoittaisimme poliittisia näkemyksiämme ja kirjoittaisimme jotain eduskunnan täysistunnoista, joissa olimme suunnitelleet alkavamme käydä.

Mikael asui Karjaalla ja Jan Helsingissä. Mikael oli aloittamassa opiskelunsa pääkaupungissa syksyllä 2006 – ja koska meillä molemmilla mielenkiinto politiikkaa kohtaan oli aina ollut korkea – olimme aluksi ajatelleet vain ruveta muuten käymään eduskunnassa, täysistuntoja katsomassa, kun se kerta mahdollista nyt oli molempien opiskellessa Helsingissä. Tämän jälkeen saimme ajatuksen pienimuotoisten sivujen perustamisesta, kuten äsken jo todettiin.

Ilmainen domain-nimi osoittautui liian hankalaksi ja hankalasti muistettava osoite arvelutti meitä. Siksi päädyimmekin – sivuston ollessa käytössä vasta muutaman päivän – ostamaan helpommin muistettavan ja yksinkertaisen domain-nimen, vaikka se vähän siis maksoikin.

Seuraava pulma oli, minkä osoitteen sivustollemme halusimme – eli käytännössä, miksi projektimme ristisimme. Janin ehdotuksena oli ”Kansan poliitikot” – nimi, jonka taustana oli ajatus siitä että tarkastelisimme politiikkaa kansalaisen silmin, eli kansanläheisimmin kuin vaikkapa (muut) tiedotusvälineet. Mikaelille taas välähti mieleen nimi ”Istuntosali” – ja loppu onkin historiaa. Istuntosali tuntui meistä molemmista loppujen lopuksi parhaalta nimeltä, ja niin Istuntosalista tuli Istuntosali.

Istuntosalihan (yleisnimenä) löytyy virallisesti monista oikeustaloista, mutta myös eduskuntatalosta. Idea sivuston nimeen tulikin varmasti ennen kaikkea juuri eduskuntatalon istuntosalilta – tuolta suomalaisen politiikan symbolilta, keskuspaikalta ja ilmentymältä, jossa presidenttejä on valittu, lakeja laadittu ja kumottu ja monia maamme merkittävämpiä päätöksiä tehty. Toinen yhteys eduskuntatalon istuntosalin ja sivustomme välillä on siinä, että halusimme luoda sivustostamme virtuaalisen istuntosalin, jossa tavalliset kansalaiset voisivat keskustella poliittisista asioista – samoin kuin kansanedustajat keskustelevat keskenään eduskunnassa. Joten – mikä muu nimi sopisi sivustolle paremmin kuin juuri Istuntosali!

Fi-päätteiset domain-nimet ovat erittäin kalliita. Tämän saimme huomata verratessamme eri päätteiden hintaeroja. Vaikka ”istuntosali.fi” olisikin kuulostanut ehkä parhaalta, emme olleet valmiit maksamaan suuria summia tuon suomalaisen päätteen vuoksi. Joten – päädyimme valitsemaan kansainvälisen net-päätteen – joka ei ainakaan vielä ole meitä kumpaakaan kaduttanut.

Näin syntyi Istuntosali.net – idean kipinästä aina domain-nimen valintaan asti, pähkinänkuoressa.

Äskeisessä siis syy, miksi Istuntosali viettää syntymäpäiväänsä juuri seitsemäs syyskuuta – tuolloin domain-nimi ”istuntosali.net” virallisesti rekisteröitiin ja sivuston toiminta alkoi kyseisen osoitteen alla. Tavallaan projekti siis aloitettiin jo hieman tuota ”virallista” syntymäpäivää aiemmin, mutta älkäämme takertuko pikkuseikkoihin. Sivuston vuosipäivä osuu siinäkin mielessä mielenkiintoiseen ajankohtaan, sillä sivuston perustajien, sekä Janin että Mikaelin, syntymäpäivät seuraavat sivuston vuosipäivää (10. ja 11. syyskuuta).

Istuntosali.net:in etusivu 16. lokakuuta 2006

Heti aluksi Istuntosalille suunniteltiin logo – joka toimii edelleen sivuston epävirallisen virallisena tunnuksena, yhdessä uuden etusivun nykyisen ”modernimman” logon kanssa. Alkuperäisen Mikaelin suunnitteleman, violetinsävyisen logon pohjalta voi löytää eduskunnan istuntosalin kuvan edustajien paperipinoineen päivineen.

Aluksi Istuntosali piti sisällään vain muutaman sivun; etusivun lisäksi sivustolta saattoi löytää istuntokatsauksia (raporttejamme täysistunnoista), bongaa poliitikko –osion, vieraskirjan sekä tekijät-osion - kuten yllä olevasta kuvakaappauksesta voi huomata. Ulkonäössäkään ei ollut valtavasti hurraamista, joten varsin vähin eväin liikkeelle lähdimme!

Kävimme eduskunnan täysistunnoissa suunnilleen viikottain - istuimme yleisölehtereillä kuuntelemassa istuntoa, ja kirjoitimme siitä muistiinpanoja. Istunnon jälkeen kirjoitimme istuntokatsauksen puhtaaksi ja lisäsimme sivustolle. Tästä kaikki oikeastaan alkoi.

Lähestyvien vaalien vuoksi aloitimme kuitenkin sitten eduskuntavaaliehdokkaiden haastattelemisen - ja jo hyvissä ajoin, eli marras-joulukuussa (vaalithan olivat maaliskuussa 2007). Istuntosalin ensimmäinen haastattelu tehtiin niinkin tärkeälle henkilölle kuin Heidi Hautalalle (vihr.), puolivahingossa tosin, kun törmäsimme häneen eduskunnan portailla 26. lokakuuta. Toinen ”pistohaastattelu” tehtiin puolestaan itsenäisyyspuolueen ehdokkaalle, Anita Jokiselle, 16. marraskuuta. Lisää ehdokashaastatteluista ja vaalinalustunnelmista tuonnempana.

Istuntosali.net:in etusivu 28. marraskuuta 2006

SUURIN MURHEENKRYYNIMME

Alusta asti olemme painineet projektimme kanssa yhden ongelman parissa – nimittäin kävijäkadon kanssa. Aktiivisia kävijöitä ei sivustolle tunnu ilmaantuvan runsaasti sitten millään! Heräsimme tähän jo viime vuoden puolella – ja vaikka tilanne parempaan suuntaan onkin mennyt – on kävijäkato edelleen ongelmistamme ehkä se suurin ja merkittävin. Aluksi ajattelimme, että kyse oli siitä, etteivät ihmiset ole tietoisia sivustosta, mutta sivustosta tehtyjen lehtijuttujen jälkeen olemme miettineet, että kyse on jostain muusta. Sivuston ensimmäisinä kuukausina (lokakuussa 2006) kirjoitimme sivuston silloiseen historia-osioon: ”Sivustolle on ilmestynyt uutta materiaalia kiitettävää tahtia. Valitettavasti kävijöistä - varsinkaan innostuneista - ei voi sanoa samaa. Innostuneita kävijöitä sivustolle on ilmaantunut käytännössä yksi tai kaksi. Vieraskirjaan on toki kirjoitettu ahkeramminkin, joka on toki hyvä asia, mutta se ei valitettavasti riitä...” Kirjoittamamme kuvaa mielestämme hyvin sitä turhautuneisuutta, joka on pyörinyt mielissämme, siitä ettei kävijöitä ja kiinnostusta sivustoamme kohtaan ole kansalaisilta juuri herunut. Olemme kuitenkin päättäneet alusta asti olla luovuttamatta kovin helposti – ja se on toki tuottanut hedelmääkin. Tilanne on kuitenkin nyt vuosipäivän kynnykselläkin sama – tosin kävijöitä saattaa olla päivittäin muutama enemmän kuin tuolloin, mutta toisaalta vieraskirjaan ei ole kirjoitettu aikoihin ollenkaan…

Aivan sivuston alkuvaiheesta lähtien Istuntosalista saattoi löytää vieraskirjan, jonne kävijät saattoivat jättää mielipiteensä sivustosta. Kommentteja tuli melkoisen kitsaasti – vaikkakin vähäinen annettu palaute oli erittäin positiivista – joten rupesimme epäilemään ettei sivustomme ole vielä saavuttanut kovinkaan suurta huomiota. Me molemmat aloimme mainostaa sivustoa jonkin verran omille tuttavillemme ja laitoimme joitakin mainoksia Internetiin, muille sivuille. Lisäksi päätimme hankkia ilmaisen kävijälaskurin, josta näkisimme kuinka monta henkilöä sivustolla on käynyt. Määrien lisäksi laskurin avulla saattoi nähdä, miltä sivulta kävijät olivat Istuntosaliin tulleet.

Laskuri osoitti todeksi sen mitä olimme epäilleetkin: kävijöitä ei sivustolla juuri ollut. Motivaatio sivuston tekemiseen oli romahtaa, kun kävijöitä ei kerta kaikkiaan ilmaantunut. Sivuston tekeminen HTML-koodia käyttäen oli kuitenkin sen verran hidasta ja työlästä – pohjatyöstä puhumattakaan – että mielekkyys istuntokatsausten ja muiden juttujen, joita kukaan ei lue, kirjoittamiseen oli matala. Tuskin kovin moni viitsisi kirjoittaa romaaniakaan, jos tietäisi sillä olevan yksi tai kaksi lukijaa…

18. lokakuuta 2006 kirjoitimme sivustolla seuraavasti: “Noin puoli tuhatta jaettua A5-mustavalkomainosta eivät ole tuottaneet mainittavaa hedelmää. Eivät, vaikka 200 niistä lähetimme rakennukseen, jossa innon politiikkaa kohtaan luulisi olevan ainakin kohtalaisen korkealla: nimittäin eduskuntataloon. Kukaan kansanedustaja ei kuitenkaan ole, ainakaan julkisesti, noteerannut millään tavalla sivustoamme. Sanomattakin lienee selvää, että olemme vähintäänkin pettyneitä.” Olimme painattaneet tosiaan viitisensataa mainoslappusta ja jakaneet niitä kadulla ohikulkijoille sekä lähettäneet eduskuntaan. Ajattelimme, että tämä olisi lääke kitsasta kävijämäärää vastaan. Epäilimme – tai olihan se tavallaan selvääkin – ettei monikaan edes tiennyt koko sivuston olemassaolosta, onhan “harrastelijoiden” sivustoja Internetissä vaikka millä mitalla. Ja kun tietää nykypäivän politiikan tilan suomalaisessa yhteiskunnassa – alhaisen äänestysprosentin ja niin edelleen – eli käytännössä kansan valtavirran välinpitämättömyyden politiikkaa kohtaan, ei sinänsä ollut ihme ettei montakaan ollut kiinnostanut sivustomme. Tähän johtopäätökseen ainakin tulimme. Mainosten jaolla yritimme siis levittää sanaa Istuntosalin olemassaolosta kansan keskuuteen. Seisoimme Helsingin keskustan kaduilla ja kujilla tuntikaupalla kädet ojossa tarjoten “ilmaista paperia”: Istuntosali.net:in A5-kokoisia mustavalkomainoksia. Jouduimme pian toteamaan, ettei kovin moni ollut kiinnostunut edes ilmaisesta paperista – eli toisin sanoen ei edes vilkaissut, mitä lappuja jaoimme – liekö sitten johtunut osittain iästämme, varsinkin vanhempien ihmisten osalta. Saimme huomata monen nuoremman polven edustajan ottavan mainoksemme ja samalla monen vanhemman olevan edes luomatta katsettaan mainokseemme päin, vaikka ajatus oli ehkä juuri päinvastainen. Tiesimmehän varsinkin nykyajan keskimääräisen nuoren yleisen kiinnostumattomuuden politiikkaa kohtaan – ja siksi ehkä olisimmekin toivoneet keski-ikäisten ja muiden varttuneempien tarttuvan lappuihimme hanakammin ja suunnistavan sivustolle.

Täysin turhaa mainosten teettäminen ja tuntitolkulla kadunvarrella seisominen ei kävijämäärän kannalta kuitenkaan ollut. Vaikka toisaalta mainoksiin sijoittamillamme omilla rahoillamme – tuntikaupalla kadunvarressa seisomisesta puhumattakaan – emme saaneet lisäkävijöitä kuin ehkä parikymmentä, ja hekin kaikki tietääksemme jäivät “kertakäyttökävijöiksi”. Teimme 2007-vuoden puolella myös toisen mainoskampanjan (painatimme 1000 mainosta), mutta siitäkään ei ole juuri sen kummempaa sanottavaa kuin ensimmäisestäkään. Osa noista tuhannesta mainoksesta on edelleenkin jakamatta.

Istuntosalin A5-kokoiset mustavalkoesitteet; ensimmäistä painettiin noin 500 ja toista noin 1000 kappaletta

UUTTA SIVUSTOLLA

Äsken jo mainitsimme, mitä sivusto piti alkuvaiheessaan sisällä. Noista ajoista tähän päivään on ehtinyt tapahtua monia muutoksia sivuston rakenteessa. Vuoden 2006 lopussa avasimme silloisen pääsivuston ohelle lähestyvien vaalien vuoksi eduskuntavaalisivuston, jonne aloimme sitten lisätä erinäistä vaaleihin liittyvää materiaalia: ehdokkaiden haastatteluita, faktaa, kuvia, spekulointia, ehdokasluetteloita, kolumneja ja muuta. Pääsivustolle puolestaan oli ilmestynyt muun muassa sivuston historiaa käsittelevä osio, kuvasivu ja muutamia muita uusia sivuja. Materiaalia - vaikkapa romaanisivuiksi muutettuna - sivustolla alkoi olla jo ihan kiitettävästi, kun esimerkiksi jo pelkkiä ehdokashaastatteluitakin kertyi lopulta parisenkymmentä...

Noihin aikoihin Jan suunnitteli myös uudet värilliset eri sivujen välillä suunnistamiseen tarkoitetut painikkeet, jotka ovat edelleenkin käytössä. Vanhat tekstilinkit saivat siis luvan väistyä. Sivun tekstikentän leveys oli tuohon aikaan vielä melko kapea, sivuston käytännöllisyys nykytilanteeseen verrattuna huonohko ja teimme kaiken HTML-kielellä. Pidimme kuitenkin sivuston tekstillistä sisältöä ulkoasua tärkeämpänä, joten emme heikohkoon ulkoasuun kiinnittäneet tuossa vaihessa mainittavampaa huomiota.

Eduskuntavaalien 2007 - joista tarkempi selostus hieman tuonnempana - jälkeen oli aika miettiä sivuston rakennetta uudelleen. Laadimme – tällä hetkellä mielestämme sivuston näyttävimmän sivun – uuden etusivun. Tämän uudistuksen aikoihin – joka on sivuston rakenteen kannalta ollut tähän mennessä suurin – lisättiin sivustolle myös molempien tekijöiden omat sivut, joihin me molemmat saatoimme kirjoittaa ja laittaa, mitä halusimme (ilman muun sivuston tapauksessa vallitsevaa yhteistyötä). Uudelle etusivulle tuli linkki vanhalle pääsivustolle sekä eduskuntavaalisivulle. Lisäksi etusivulta saivat pian tilaa keskustelufoorumin ja vieraskirjan linkit (tässä yhteydessä on tosin mainittava, että molempien toiminta on tällä hetkellä täysin jäissä). Suurin muutos oli kuitenkin uusi pääsivusto, jonne tuli linkki myös uudelle etusivulle.

Uusi – eduskuntavaalien jälkeisen vaalikauden toimintaa kuvaava – sivusto sai hieman suuremman ja mielestämme paremman tekstikenttäleveyden kuin aiemmat sivustot. Sinne aloimme sitten koota eduskuntavaalien jälkeistä materiaalia, kuten haastatteluita eduskunnassa, kuvia ja uusia kolumneja. Tämä kyseinen sivusto on edelleenkin osio, jonne käytännössä kaikki sivuston toiminta on keskittynyt. Sieltä löytyy edellä mainittujen osioiden lisäksi muun muassa Uutiset-osio, Istuntovisa (joka on yksi osioista, joka on kontakti kävijöihin), Kansalaiset-osio (josta löytyy kansalaisten haastatteluita) sekä fakta- ja palaute-osiot.

Vuosipäivän kynnyksellä – ja kesäloman aikana – päätimme PHP-kielen alkeita hieman opetellessamme muuttaa pääosan sivustosta HTML-kielestä PHP-kieleen. Mikään kovin suuri urakka tuo ei ollut, mutta nyt PHP-kielen ansiosta tarjoamme yhä enemmän interaktiivisia mahdollisuuksia kävijöille – kuten mahdollisuuden antaa palautetta suoraan sivuston kautta. Sivujen ulkoasu ei käytännössä juuri muuttunut ja edelleen html-kielellä on päärooli sivuston toiminnassa. PHP-kielen myötä siirsimme osan sivuista salatuiksi – siten, että vain rekisteröityneet kävijät pystyvät niitä lukemaan. Rekisteröityminen on täysin ilmaista, eikä se siis hyödytä meitä taloudellisesti – mutta ajatuksena oli lähinnä kävijätietojen kartuttaminen. Noin viikkoa ennen vuosipäivää rekisteröityneitä käyttäjiä ei kuitenkaan vielä ollut ilmaantunut, joten nähtäväksi jää jääkö tämäkin vain kokeiluksi…

Kokeiluksi jäi - ainakin toistaiseksi - ajatuksemme ruotsinkielisistä sivuista. Ajatus oli kääntää ainakin osa Istuntosalin materiaalista toiseksi kotimaiseksi kieleksi, mutta koska se olisi käytännössä edellyttänyt kaksinkertaista työtä sivuston tekemisessä, luovuimme lopulta ajatuksesta. Lisäksi kävi ilmi, että käytännössä kaikki vähäiset kävijämme olivat suomenkielisiä. Kolmas sivuston alkuvaiheessa kuvioissa ollut, ikäisemme henkilö, jonka harteilla ruotsinkielisten sivujen oli määrä olla, ei saanut sivuille kovin paljoa materiaalia - joten tämä oli myös osasyy sivuston sulkemiseen. Avaamme kuitenkin mahdollisesti tulevaisuudessa ruotsinkielisen sivuston ainakin jonkinlaisessa laajudessa, jos toisella kotimaisella kielellä kirjoitetulle aineistolle on kysyntää...

Istuntosali.net:in uusi etusivu 31. tammikuuta 2007

Olemme Istuntosalin lähestulkoon tasan yksivuotisen historian aikana kehitelleet – yritysten ja poliittisten liikkeiden tavoin – iskulauseita eli sloganeita, jotka kuvaavat Istuntosalin luonnetta ja tavoitteita ehkä yksinkertaisuudestaan huolimatta parhaiten. Istuntosalin perusajatusten voikin sanoa ehkä kulminoituvan kyseisiin “mainoslauseisiin”.

SLOGANIMME

“Politiikkaa kansalaisen silmin” on ollut tähän mennessä ehkä klassisin sloganimme. Se kuvaa Istuntosalin alkuperäistä tavoitetta – kansanläheisyyttä – ehkä parhaiten. Istuntosalia lähtivät kuitenkin tekemään tyhjästä kaksi täysin tavallista 15-vuotiasta poikaa, joiden ainoana motiivina sivuston perustamiseen oli kiinnostus politiikkaan. Siksi katsommekin – vailla minkäänlaista virallista koulutusta ollessamme ja nuorta ikäluokkaa edustaessamme – ettei meitä voi ainakaan syyttää politikoinnista (sanan negatiivisessa merkityksessä) tai muusta “snobbailusta”. Istuntosali antaa elävän esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun kaksi tavallista kansalaista lähtevät mukaan politiikkaan toimittajien roolissa. Tämän vuoksi Istuntosalia voikin omasta mielestämme hyvin kutsua kansanläheiseksi mediaksi. Sloganin pidennetty versio “Puolueetonta politiikkaa kansalaisen silmin” korostaa tämän lisäksi puolueettomuuttamme – jota pidämme ylpeytenämme ja yhtenä sivuston tärkeimpänä yksittäisenä ominaisuutena. Istuntosali ei ole kallellaan oikealle eikä vasemmalla, vaan pyrkii olemaan puolueeton media, joka tarkastelee asioita, ilmiöitä ja henkilöitä politiikan kentällä vailla “värillisiä silmälaseja”.

Toinen kiinteästi ensimmäiseen sloganiin liittyvä “iskulauseemme” oli “Politiikkaa kansalle”. Siitä ei liene paljon sellaista sanottavaa, jota ei jo äsken olisi mainittu. Lauseesta käy kuitenkin mielestämme hyvin ilmi se, että haluamme tuoda politiikkaa esille “tavalliselle kansalle”, eli aivan tavallisille “matti- ja maijameikäläisille” – ja kuten sanottua, kansanläheisesti.

“Hulluna politiikkaan” on ollut myös yksi mielessämme olleista iskulauseista. Tuntikaupalla lauantaipäiviä ympäri kaupunkia vaalimökkien perässä ravatessamme olemme humoristisesti ajatelleet, ettemme yhtään ihmettele, jos jotkut muut ikäisemme – tai miksei kuka vain – pitää meitä vähintäänkin hulluina, kun ilmaiseksi ja puhtaasti omasta tahdostamme tällä tavoin käytämme vapaa-aikaamme. Kolmannen sloganin perimmäinen sanoma lieneekin Istuntosalin tekijöiden antaumus projektia kohtaan.

MITÄ TAHOA EDUSTAMME?

Onko Istuntosali poliittinen liike…? Mikä Istuntosali on? Nämä ovat kysymyksiä, joihin saamme törmätä aina aika ajoin. Istuntosali.net on monella tapaa sivusto ja projekti, jollaista ei ennen ole nähty, joten se aiheuttaa luonnollisesti ihmetystä. Projektiamme ja sivustoamme ei voine laittaa varsinaisesti mihinkään tiettyyn, jo olemassaolevaan lokeroon, sillä vastaavia ei liene ennen maassamme nähty. Tämä projektimme ”erikoisuus” on ollut meille sekä hyödyksi, että haitaksi – haittana lähinnä on ollut se, että saamme "silmät pyöreinä" oleville ihmisille selittää, mistä Istuntosalissa oikein on kysymys.

Istuntosali ei ole poliittinen liike siinä mielessä, että se ei edusta mitään puoluetta tai aja mitään asiaa taikka poliittista suuntausta - paitsi ehkä kansan kiinnostuneisuuden lisääntymistä politiikkaa kohtaan. Jos johonkin kategoriaan Istuntosali.net-sivusto pitäisi laittaa, laittaisimme sen itse ehkä poliittisten medioden joukkoon, kuten Helsingin Sanomien ja Yleisradion oheen. Toisaalta Istuntosalista ei voi puhua samana päivänäkään näiden ”jättimedioiden” kanssa – sen verran niin kokoeroa kuin muitakin eroavaisuuksia näiden välillä on. Edustamme siis kuitenkin tällä hetkellä tahoa, joka on "soutuvene valtameriristeilijöiden" rinnalla – monessa mielessä.

Istuntosalin luokittelu lienee loppujen lopuksi melko vaikeaa - ja ehkä turhaakin. Toisaalta sen voisi laittaa vaikkapa samaan kategoriaan muiden ”harrastelijasivustoiden” kanssa – esimerkiksi autoharrastajien ja jonkin yhtyeen tai urheilijan ihailijoiden sivustojen kanssa. Toki täytyy sanoa, että ”amatööreiksi” olemme ajautuneet melko pitkälle, jos teemme kuitenkin säännönmukaista toimitustyötä esimerkiksi eduskunnassa.

Yhtä kaikki – Istuntosali.net on ennen kaikkea Internet-sivusto - siinä kaikki. Sen, onko Istuntosali joskus jotain muutakin kuin pelkkiä pikseleitä tietokoneen näytöllä, saa aika näyttää. Tavoitteenamme kuitenkin on rekisteröidä Istuntosali lähiaikoina yritykseksi, jotta väitteet projektimme amatöörimäisyydestä (sanan kielteisessä merkityksessä) sekä epävirallisuudesta hälvenisivät ja sivusto otettaisiin yhä enemmän tosissaan poliittisena tiedotusvälineenä.

MOTIIVIMME

Harva tuntuu ymmärtävän, kuinka kaksi 16-vuotiasta poikaa, ovat ”hulluina” politiikkaan – kuten meidän tapauksessamme ehkä voisi sanoa. Tämän olemme saaneet huomata. Monet tuntuvat olevan ainakin aluksi hieman varauksellisia, ja välillä tuntuu olevan vaikeaa vakuuttaa, että teemme todellakin Istuntosalia vain ja ainoastaan kiinnostuksesta politiikkaan – siinä kaikki. Emme ensisijaisesti pyri siis mihinkään taloudelliseen hyötyyn (jonka osoittaa esimerkiksi se, että olemme molemmat menettäneet projektin parissa omia rahojamme) tai ole esimerkiksi julkisuudenkipeitä. Se, miksi haluamme sivustollemme julkisuutta, johtuu yksinkertaisesti siitä, että sivuston tekemisessä ei ole mitään mieltä, jos sillä ei ole kävijöitä – kuten varmasti jokainen ymmärtää. Toisin kuin ”oikeat” politiikan toimittajat, emme saa euroakaan palkkaa, vaan päinvastoin käytämme vapaa-aikaamme – jota jää muun muassa koulussa käynnin ohessa – Istuntosali-projektiimme.

Olemme monta kertaa törmänneet kysymykseen, johon emme valitettavasti osaa kovin hyvin vastata. Emme osaa tarkasti sanoa, miksi olemme kiinnostuneita politiikasta - eikä sitä mielestämme ehkä tarvitsekaan sen kummemin selitellä. Mikaelin vanhemmat ovat ammatiltaan toimittajia, joten sillä saattaa olla jotain osuutta hänen kiinnostukseensa aihetta kohtaan.

Jotkut muutkin ikäisemme ovat toki aiheesta jonkin verran kiinnostuneita, mutta uskoisimme, että harvemmat menevät asiassa yhtä pitkälle kuin me. Monien kiinnostus ilmenee muun muassa liittymisenä jonkin puolueen nuorisojärjestöön tai ryhtymällä ajamaan voimakkaasti jotain poliittista liikettä ja sen asiaa. Itsellämme kiinnostus politiikkaan on ilmentynyt - ainakin toistaiseksi - haluna tarkastella kotimaan politiikkaa objektiivisesti ja puolueettomasti, ja nähdä kuinka eri puolueiden, aatteiden ja ylipäätään politiikan kannatus yhteiskunnassamme kehittyy. Ja ylipäätään nähdä, minkälainen asema politiikalla on maassamme, ja kuinka moni siitä on enää oikeasti kiinnostunut.

Yhtään itseämme korostamatta on todettava, että olemme ehkä jonkinlainen vastaesimerkki keskivertaisesta nykynuoresta, joka on kiinnostunut politiikasta varsin vähän. Ja vaikka itse sanommekin – olemme olleet politiikan kanssa kohtalaisen paljon tekemisissä, kun ottaa huomioon se, ettemme ole vielä edes äänestysikäisiä.

Palatkaamme seuraavaksi vielä sivuston historiaan - ja eduskuntavaaleja edeltävään aikaan, joka oli Istuntosalin tekijöille varsin kiireistä - mutta samalla antoisaa - aikaa. Haastattelimme lukuisia ehdokkaita, kiersimme vaalitilaisuuksia ja raportoimme kokemastamme sivustolla.

HAASTATTELURUPEAMA

Kuten jo aiemmin mainitsimme, aloitimme siis eduskuntavaaliehdokkaiden haastattelemisen jo hyvissä ajoin ennen vaaleja. Näiden edellä mainittujen ehdokkaiden haastattelujen jälkeen päätimme lähestyä ehdokkaita sähköpostitse. Lähetimme siis sähköpostia lähes kaikille siinä vaiheessa ilmoitetuille Helsingin vaalipiirin ehdokkaille, jossa ehdotimme haastattelua. Vastauksia tulikin varsin paljon, joten hankkeemme alkoi kuin alkoikin toimia.

Ensimmäinen ennalta sovittu haastattelu tehtiin Vasemmistoliiton Orvokki Jokiselle, 13. joulukuuta. Samana päivänä haastattelimme myös perussuomalaisten Olli Sademiestä ja Ben Zyskowiczia (kok.) Helsingin kaupungintalolla. Zyskowiczin haastattelu ei tosin ollut ennalta sovittu, vaan satuimme tapaamaan hänet paikan päällä.

Nämä haastattelut jäivät vuoden 2006 ainoiksi, ja palasimme joululoman jälkeen asiaan, tammikuun puolella. Tässä vaiheessa meillä olikin jo paljon töitä, sillä yhteyttä olivat ottaneet monen eri puolueen ehdokkaat. Yhtenä päivänä meillä saattoi olla jopa neljäkin haastattelua – ja kaikki koulutyön ulkopuolella. Lähes kaikki meille sähköpostitse vastanneet ehdokkaat olivat tosin suurimmalle yleisölle tuntemattomia nimiä (ja ehdokkaita, jotka eivät lopulta päässeet vaaleissa läpi) – joten teimme haastatteluita menemällä myös spontaanisti paikkoihin, jossa joku ehdokas oli ilmoittanut olevansa tavattavissa. Tällä tavalla saimme haastateltua sitten myös hieman nimekkäämpiä ehdokkaita. Myös Helsingin keskustan ulkopuolinen alue tuli meille tutuksi, matkatessamme muun muassa Vuosaareen ja Malmille, milloin ketäkin ehdokasta tapaamaan. Kaikki haastattelut (keskustan ehdokkaiden, Eero Lankian, Markku Uusipaavalniemen ja Jari Isometsän haastatteluja lukuun ottamatta) tapahtuivat siis Helsingin sisäpuolella, sillä vaikka olemmekin asialle omistautuneita ja vaikka halua riittäisi, ei aikaa aina riittänyt. Siksi jouduimmekin jättämään väliin pyynnöt lähteä muun muassa Turkuun, kuten yksi ehdokas oli ehdottanut.

Mainitkaamme vielä erikseen kokoomuksen ehdokkaan (ja nykyisen kansanedustajan), Arja Karhuvaaran. Hän on eittämättä tätä nykyä tärkein yhteyshenkilömme eduskunnassa, ja mikä mielenkiintoisinta, törmäsimme häneen sattumalta. Tämä tapahtui joskus helmikuun puolivälissä, kun Helsingin Kampissa sijaitseva kahvila Korva – tuo kokoomuksen vaalikahvila – oli avattu, ja olimme siellä teellä. Mietimme, keneen kokoomuksen kansaedustajaan ottaisimme yhteyttä, kun Karhuvaara sattuu pistäytymään tuohon samaiseen kahvilaan, ja sovimme tapaamisen hänen kanssaan. Tämä haastattelu tapahtui 8. maaliskuuta Stockmannin kuudennen kerroksen ravintolassa, joten kieltämättä haastatteluympäristö oli ehkä ylellisin tähän mennessä. Karhuvaara osoittautui todella mukavaksi henkilöksi, ja tähän mennessä ehkä ainoaksi projektimme todellakin vakavasti ottavaksi kansanedustajaksi, eikä pelkäksi ”selkääntaputtelijaksi”.

Kokoomuksen Arja Karhuvaara

Kaiken kaikkiaan sivustolle kertyi 20 henkilöhaastattelua (lukuisten vaaliraporttien yhteydessä tehtyjen haastattelujen lisäksi), joista yksi – Uusipaavalniemen ja Isometsän – oli yhteishaastattelu.

VAALITILAISUUDET

Vaalien lähestyessä aloimme myös juosta erinäisissä vaalitilaisuuksissa – sanan juosta varsinaisessa merkityksessä. Suurin osa tilaisuuksista oli normaaleja yleisötilaisuuksia, mutta perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien tilaisuuksiin saimme erillisen kutsun. Kristillisdemokraattien tilaisuudesta ei löydy paljonkaan erityistä mainittavaa, paitsi että neljän paikalla olleen (ilmeisesti Pohjois-Helsingin, tilaisuus järjestettiin Malmilla) ehdokkaan joukossa oli vuoden 1975 Miss Universumi, Anne Pohtamo.

Perussuomalaisten tilaisuudesta löytyy taas enemmän sanottavaa, sillä kieltämättä olimme jopa hieman imarreltuja, kuin saimme kutsun Olli Sademieheltä. Paikka oli nimittäin Seppo ”Sedu” Koskisen yökerho Lux, kauppakeskus Kampin yläkerrassa. Normaalisti meillä ei olisi ollut luonnollisesti ikämme puolesta sinne mitään asiaa, mutta Sademies piti huolen että pääsimme sisään – vaikka alaikäisiä olimmekin. Kokemus oli epäilemättä mielenkiintoinen, vaikka lopulta kukaan puolueen ehdokkaista ei Helsingistä päässytkään sisään, sillä paikalla oli enimmäkseen Helsingin ehdokkaita. Haastattelimme monia paikalla olleita ehdokkaita (mm. Kike Elomaata ja Frederikiä), mutta lähinnä tekniset ongelmat ja muut kiireet lopulta estivät mahdollisuutemme kirjoittaa täysmittaista raporttia illasta, joten tyydyimme vain kuvaamamme videopätkän esittämiseen sivuillamme.

Vaalisirkus nousi täyteen laukkaansa helmikuun loppupuolella, jolloin Helsingin alueella järjestettiin erinäisiä tilaisuuksia varmaankin päivittäin. Teimme kaksi suurempaa kaupunkikierrosta, ja niiden lisäksi vietimme paljon aikaa Kolmen sepän patsaan läheisyydessä, sillä suurin osa vaalimökeistä oli keskittynyt juuri tälle alueelle. Keskustan ja Vasemmistoliiton mökit olivat puolestaan Lasipalatsin molemmissa päissä, ja Perussuomalaisten mökki loisti poissaolollaan. Yksi vaalisirkuksen ahkerimmista ehdokkaista oli ehdottomasti kokoomuksen Ben Zyskowicz, sillä hän oli Kolmen sepän aukiolla jakamassa vaalimainoksia lähes joka kerta kun paikan ohitimme, paria viikkoa ennen vaaleja. Kieltämättä kunnioitettava suoritus, että tuollainen ehdokas joka periaatteessa päässisi eduskuntaan ilman kampanjaakin, jaksaa kuitenkin tulla kansan keskuuteen keskustelemaan ihmisten kanssa tuntitolkulla päivästä toiseen, säässä kuin säässä.

Palatkaamme vielä näihin kaupunkikierroksiimme. Ne olivat samalla projektimme ehkä mielenkiintoisinta ja ”hulluinta” antia. Sillä samalla kun saimme tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja jututtaa Suomen eturivin poliitikkoja, meni meillä kuitenkin paljon aikaa ja rahaa sekä energiaa muun muassa metromatkoihin. Ei siis ihme jos jotkut meidän ikäisemme pitävät tätä jossain määrin hulluna touhuna, kun ramppaamme vapaaehtoisesti koulun ulkopuolella ties missä poliittisissa tilaisuuksissa, välillä jopa Itä-Helsingissä tai Malmilla asti. Varsinaisia kierrosraportteja kertyi sivustolle kaksi kappaletta, mutta kuten jo aiemmin todettiin, oli tuota juoksemista Helsingin keskustassa ja sen ulkopuolella paljon enemmänkin, mutta suurin osa niistä oli sitten ehdokkaiden haastatteluja.

Kaikesta huolimatta kierrokset ynnä muu rupeama oli ehdottomasti positiivinen ja opettavainenkin kokemus. Positiivisimmasta muistosta ja hetkestä vastasi ehkä arvoisa pääministerimme Matti Vanhanen, astuessaan samaan metrovaunuun kanssamme, kun olimme matkalla Vuosaareen tapaamaan SDP:n puheenjohtajaa Eero Heinäluomaa. Päätimme, että Mikaelin ottama kuva Vanhasesta valittaisiin Istuntosalin ensimmäisen olemassaolovuoden viralliseksi Vuoden kuvaksi, sillä se todellakin on ehkä ainutlaatuisin kuva jonka olemme ottaneet. Se on jossain määrin merkki siitä, että Suomessa poliitikot ovat vielä sen verran inhimillisiä, että pääministeri voi muina miehinä matkustaa metrolla. Mutta jos puoluejohtaja piti huolen mieluisimmasta yllätyksestä, niin kyllä myös suurimmasta pettymyksestä. Nimittäin kun eräänä helmikuun päivänä kun räntäsateessa saavuimme Itäkeskuksen ”legendaariselle” Tallinnanaukiolle tapaamaan Eero Heinäluomaa, ei hän ollutkaan paikalla, kuten luvattu oli. Kieltämättä turha reissu Itäkeskukseen ärsytti, ja tunnelmaa latisti vielä enemmän se, ettei SDP:n puoluetoimistostakaan vastattu, vaikka monta kertaa sinne yritimme soittaa. Lohtua tuohon tapaukseen toi kuitenkin onneksi se, että Perussuomalaisilla oli Itäkeskuksen Piazzalla tilaisuus samana päivänä.

Viikkoa ennen vaaleja oli sitten vuorossa Helsingin Sanomatalossa, Helsingin Sanomien pääkonttorissa, Vaalimarkkinat. Ehdokkaita oli paikalla arviolta noin sata, eri puolelta Suomea – tosin pääosin Helsingin ja Uudenmaan vaalipiiristä. Markkinat taisivat olla ensimmäiset laatuaan, ja ihan mielellään voisivat järjestää samanlaisen tempauksen ensi vuoden Kunnallisvaalien yhteydessä, sillä kyseessä oli kieltämättä mielenkiintoinen tapahtuma. Väkeä oli paikalla kiitettävästi, esitteitä jaossa ja tunnelma korkealla. Luonnollisesti teimme sitä tavallista työtämme, eli haastattelimme ehdokkaita, mutta pääsimme jopa itsekin lavalle, kiitos Helsingin Sanomien toimittajan Matti Mielosen. Pääsimme näin kertomaan hankkeestamme paikalla olleelle yleisölle, sekä kommentoimaan vaaleja parilla sanalla. Haastattelemistamme ehdokkaista nimkekkäin oli eittämättä presidenttiehdokas, kokoomuksen Sauli Niinistö - joka lopulta vaaleissa saikin Suomen ennätys -äänimäärän ja nousi eduskunnan puhemieheksi.

Mutta paras oli vielä tulossa. Koko pitkä vaalirupeama saatiin päätökseen sunnuntaina 18. maaliskuuta – vaali-iltana. Ehkä myöhemmin keväällä saadun eduskunnan kulkuluvan lisäksi meidän pääsyämme vaali-iltaan YLE:n Isoon Pajaan voi pitää ehkä sivustomme suurimpana saavutuksena. Siitä käy kiittäminen ehkä eniten Mikaelin isää, joka toimittajantyönsä puolesta pystyi hankkimaan meille akkreditoinnin kyseiseen tapahtumaan. Ilta oli todellakin mielenkiintoisin Istuntosalin historiassa, sillä saimmehan olla todistamassa kun maamme uutta eduskuntaa valittiin, ja olla näkemässä elävästi, kuinka puoluejohtajat reagoivat äänten laskennan tuloksiin. Toki jututimme puoluejohtajia ja muita paikalla olleita myös itse, joskin varsin pikaisesti, kuten illan luonteeseen kuului.

Käytännössä lähes kaikki saamamme vastaanotto sivustoamme koskien on ollut positiivista tai erittäin positiivista. Kaikki tähän mennessä tapaamamme kansanedustajat ja muut poliitikot ovat pitäneet käsittääksemme ideaamme vähintäänkin hyvänä. Lähes joka kerta muun muassa eduskuntatalossa työtä tehdessämme saamme kuitenkin selittää, mitä kaksi 16-vuotiasta poikaa tekevät täällä Suomen politiikan ”pyhätössä”. Ihmettelevien katseiden ja uteliaiden kysymysten – kuten esimerkiksi: ”Oletteko te tekemässä jotain kouluprojektia?” – jälkeen ihmiset kuitenkin yleensä lopulta uskovat, mistä on kysymys ja että todellakaan emme ole tekemässä koulutyötä, vaan että teemme tätä täysin omasta kiinnostuksestamme kotimaan politiikkaa kohtaan. Monta – varsinkin aluksi – epäluuloista kysyjää olemme saaneet kohdata, vaikka onhan ihmetys toisaalta ymmärrettävääkin, kun ajattelee, millaisessa asemassa politiikka on yleisesti nuoren ikäpolven keskuudessa.

Oikeastaan voisi sanoa, että ainoina negatiivisesti – tai vähintäänkin varauksellisesti – projektiimme suhtautuneita on löytynyt eduskunnan henkilökunnasta. Siellä osa esimerkiksi ovimiehistä on suhtautunut meihin – ilmeisesti ikämme vuoksi – varsin kylmäkiskoisesti. Meidän onneksemme tosin kyseiset henkilöt eivät ole olleet tarpeeksi korkeassa asemassa olevia voidakseen evätä meiltä pääsyn eduskuntaan, kiitos tiedotuspäällikkö Marjo Timosen.

Niin sanottujen tavallisten kansalaisten keskuudessa – sivuston mainoksia jakaessamme – vastaanotto on ollut vaihtelevaa, kuten arvata saattaa. Osa on suhtautunut projektiimme ehdottoman positiivisesti, osan taas lähinnä rypistäessä mainoksen heti sen saatuaan ja luettuaan. Kieltämättä ehkä koomisin tapaus sattui kerran Keskustassa mainoksia jakaessamme, kun eräs keski-ikäinen nainen kysyi tarkemmin sivustostamme, ja kun kerroimme ketä muun muassa olimme haastatelleet, suuttui hän ja lähti kiroillen pois kuulleessan Heidin Hautalan nimen. Eräs mieshenkilö puolestaan intoutui puhumaan kanssamme politiikasta kauemminkin, joten kansalaisia tuntui tässäkin asiassa riittävän mielipiteen suhteen moneen junaan…

ISTUNTOSALI MEDIASSA

Istuntosali sai vaalien alla myös pienimuotoista julkisuutta mediassa. Ensin meitä haastateltiin Vasemmistoliiton puoluelehteen, Kansan Uutisiin (kiitos Vasemmistoliiton ehdokaan Sirpa Puhakan, joka vihjaisi projektistamme lehdelle). Tämän jälkeen myös maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat teki meistä lyhyen jutun lehden Vaalitarkkailija-palstalle. Mielenkiintoisin tapaus oli tosin, kun MTV3 Huomenta Suomi –ohjelmassaan esitteli eri vaalimedioiden joukossa muun muassa Istuntosalia. Tämä tosin tapahtui täysin meidän tietämättämme, joten se oli sentään positiivista, ettei meidän tarvinnut tehdä asian eteen mitään – yleensä kun olemme joutuneet hoitamaan kaikki vastaavat asiat itse. Aivan vuosipäivän kynnyksellä, elokuun lopussa 2007 KD (Kristillisdemokraattien puoluelehti) teki meistä myös pienen jutun.

Vaikka kyseiset suurten medioiden huomiot olivat yksinomaan positiivinen asia, eivät ne tuoneet meille mitään sen merkittävämpää julkisuutta, ja edelleen olimme tunnettuja lähinnä vain poliitikkojen keskuudessa. Kuten jo aiemmin mainittiin, painimme vielä puolen vuoden olemassaolonkin jälkeen samojen ongelmien kanssa, vaikka olimme hyvinkin ahkerasti yrittäneet saada sivustoamme esille. Mainittakoon tähän vielä – vaikka asia varmasti onkin kaikille varsin selvä – että kyseessähän ei tietenkään ole ollut tämä nykyään kovin suosittua oleva julkisuuden tavoittelu hinnalla millä hyvänsä, vaan enemmänkin tärkeän asian saattaminen suurelle yleisölle. Suuri yleisö ei taas ole ollut järin kiinnostunut... Nuo kyseiset Istuntosalin esilläolot mediassa toivat sivustolle muutamasta muutamaan kymmeneen uutta kävijää, mutta - kuten niin monesti ennenkin - monet kävijöistä jäivät kertakävijöiksi.

Kansan Uutisten (01.02.2007), Helsingin Sanomien (07.03.2007) ja KD:n (30.08.2007) jutut Istuntosalin tekijöistä
Klikkaamalla pikkukuvaa pääset suurempaan versioon. Palaa takaisin tälle sivulle selaimen "EDELLINEN"-painikkeesta.

SUHTAUTUMINEN ERI PUOLUEIDEN KESKUUDESSA

Istuntosali ja sen tekijät ovat jokseenkin tunnettuja eduskunnassa, kansanedustajien keskuudessa. Tosin on sanottava, että sivuston tuntemus on hyvin kahtia jakautunutta – toisten kansanedustajien (erityisesti niiden, keitä olemme haastatelleet) tietäessä heti mistä on kyse ja meitä tervehtiessä – toiset eivät ole edes kuulleet sivustosta nimeltään Istuntosali.net.

Tietoisuus sivuston olemassaolosta eduskuntatalon käytävillä vaihtelee puolueittain. Tavallista paremmin meidät tunnetaan SDP:n ja keskustan puoluejohdon taholta. Muun muassa SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma, puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta, keskustan puheenjohtaja (pääministeri) Matti Vanhanen, ministerit Mari Kiviniemi ja Anu Vehviläinen ovat ”vanhoja tuttujamme”. Lisäksi meidät erityisen hyvin tuntevat esimerkiksi Perussuomalaisten Veltto Virtanen sekä kokoomuksen Arja Karhuvaara (josta oli tuonnempana puhetta). Kaiken kaikkiaan voi kuitenkin sanoa, että meillä on kaikkiin eduskuntapuolueisiin jonkinlaiset suhteet – vaikka kaikkien puolueiden johto ei välttämättä sivustoamme tunnekaan.

RAHA JA KUN SITÄ EI OLE

Vielä lopuksi muutama sananen asiasta, joka väkisinkin näyttelee nykyisenlaisessa markkinatalouden aikaa elävässä yhteiskunnassa merkittävää osaa lähes asiassa kuin asiassa – nimittäin rahasta.

Olemme tähän asti maksaneet kaiken – niin mainoksista kuin joukkoliikennematkoistakin lähtien – omasta pussistamme. Emme ole tähän mennessä saaneet mistään siis senttiäkään taloudellista tukea. Toki monet ehdokkaista ovat esimerkiksi tarjonneet kahvia tai muuta vastaavaa ikään kuin vastalahjaksi tekemästämme haastattelusta. Mutta kun tulopuoli näyttää nollaa, on minkä tahansa tahon toiminta silloin melko vaikeaa. Tähän ongelmaa myös me, Istuntosali.net:in perustajat, olemme törmänneet.

Kävijäkadon lisäksi toisena suurena ongelmana näemme siis – ennen kaikkea tulevaisuudessa – taloudelliset lähtökohtamme. Tosiasia on kuitenkin se, ettemme pysty loputtomiin jatkamaan Istuntosalin toimintaa yksin omin varoin. Rahaa ennen kaikkea tekniikkamme päivitystä – ja mahdollisesti myös sivuston mainostamista joissakin medioissa – varten olemme luopumassa mainostamattomuuden periaatteestamme ja kysymässä sponsoritukea sivustollemme ulkopuolisilta tahoilta. Kilpailukykymme muita medioita vastaan on kuitenkin melko vaikeaa – lievästi sanottuna – jos meillä ei ole lukijatuloja (kuten useimmilla sanomalehdillä), mainostuloja (kuten lähes kaikilla medioilla, lukuun ottamatta valtioyhtiöitä) eikä siis myöskään valtiontukea. Meille on toki vihjattu mahdollisuudesta jonkinlaiseen valtiontukeen tai vastaavaan, mutta ainakaan toistaiseksi emme ole tietoisia, kuinka tätä tukea mahdollisesti voisi hakea – ja onko se ylipäätään mahdollinen Istuntosalin kaltaisen projektin tapauksessa…

Uusi vaalikausi käynnistyi huhtikuun alussa - pian sen jälkeen kun eduskuntavaalien tulokset oli virallistettu ja vaaleista muutenkin "toivuttu". Olimme kuitenkin lähes heti uuden eduskunnan aloittaessa työnsä mukana kuvioissa. Ensimmäinen toimitusmielessä tehty vierailu eduskunnassa tapahtui, kun 12.4. menimme haastattelemaan läpipäässyttä Arja Karhuvaaraa. Ensimmäisinä parina kertana kävimme eduskunnassa kansanedustajien luvalla, eli päästäksemme sisään olimme sopineet jonkun kansanedustajan kanssa haastattelun etukäteen. Toimimme alussa sillä tavalla, että sovimme joka vierailukerralla seuraavan kansanedustajan kanssa haastattelun, joka suoritettaisiin silloin kun kyseiselle edustajalle sopisi. Eli näin ollen pystyimme käymään eduskunnassa lähes viikoittain, vaikkei meillä mitään erityistä kulkulupaa sinne ollutkaan.

Tosin jo toisella vierailukerrallamme tapasimme jonkinasteisen tuttumme, Nelosen politiikan toimittajan Pasi Tuohimaan, johon tutustuimme Helsingin Sanomien Vaalitorilla. Tuohimaa esitteli meidät eduskunnan tiedotuspäällikölle, Marjo Timoselle, joka vaikutti hyvin kiinnostuneelta hankkeestamme. Timonen mainitsi jo tässä vaiheessa kulkulupamahdollisuudesta...

Kolmanteen vierailuun mennessä olimme saaneet kulkuluvan eduskuntaan, mutta kun ensimmäisen kerran yritimme sisään lehdistöluvalla, emme päässeetkään. Ovivahdit perustelivat asiaa sillä, että koska Timonen oli lomalla eikä nähtävästi ollut kertonut asiasta heille, ja koska meillä ei ollut tapaamista sovittuna, emme päässeet sisään. Tämä sekaannus saatiin kuitenkin selvitettyä, sillä Timonen olikin juuri sinä kyseisenä päivänä palannut lomaltaan – meidän onneksemme. Ja ehkäpä Istuntosali teki historiaa silläkin saralla, että olemme ainoat alle 18-vuotiaat, jotka saivat kulkuluvan eduskuntaan…

Uuden vaalikauden ensimmäisen kevään aikana teimme kuusi haastattelua, joista yksi oli yhteishaastattelu, jossa haastateltiin keskustan ministereitä Mari Kiviniemeä ja Anu Vehviläistä ennen torstaista kyselytuntia. Muita haastateltaviamme olivat muun muassa vihreiden Jyrki Kasvi sekä Esko-Juhani Tennilä (vas.). Näiden ”tavallisten” haastattelujen lisäksi teimme vielä kolme Sopeutuja-projektiin liittyvää haastattelua, joista kahdessa haastattelimme Arja Karhuvaaraa ja kolmannessa keskustan Juha Mietoa.

Sopeutuja olikin ensimmäinen varsinainen projekti jonka aloitimme uudella vaalikaudella. Sen tarkoituksena on siis seurata ensimmäisen kauden kansanedustajien sopeutumista eduskuntatyöhön, ja muutenkin kansanedustajan arkielämää. Arja Karhuvaara oli luonnollinen valintamme kyseiseen projektiin, sillä onhan hän epäilemättä tutuin tuntemistamme kansanedustajista. Juha Mieto tuli mukaan lähinnä sillä perusteella, että halusimme ottaa selville, millä lailla Miedon kaltainen julkkiskansanedustaja tulisi työhönsä sopeutumaan ja mitä asioita hän tulee kuluvan vaalikauden aikana ajamaan.

23. päivänä toukokuuta meillä oli kunnia olla läsnä lehdistön edustajina eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunnossa - päivänä jolloin oli kulunut täsmälleen 100 vuotta maamme ensimmäisen eduskunnan ensimmäisestä istunnosta. Tilaisuus oli varsin juhlallinen, ja yleisölehterit täyttivät muun muassa entiset kansanedustajat, sotaveteraanit sekä tasavallan presidentti Tarja Halonen sekä presidentti Mauno Koivisto puolisoineen.

Viimeisen kerran ennen kesälomaa kävimme eduskunnassa 14.6., jolloin saimme todistaa sen portaille asetettua upeaa kukka-asetelmaa. Silloin emme tosin yhyttäneet eduskunnassa ketään kansanedustajaa - tosin tapasimme Eero Heinäluoman heti aamutuimaan SDP:n puoluetoimistolla. Heinäluoman haastattelua saimmekin odottaa kauan, sillä hänellä näytti koko ajan olevan jos jonkinmoista menoa. Ja vaikka emme haastatelleet ketään kansanedustajaa, saimme kuitenkin tärkeää videomateriaalia eduskunnan puoluesihteerin Seppo Tiitisen haastattelusta, liittyen hänen eroonsa Kansallisoopperan johdosta. Silloin tuli kieltämättä samanlainen olo kuin taannoin vaali-illassa, kun YLE:n, MTV3:n ja Nelosen kamerat ja toimittajat parveilivat ympärillä. Se oli sitä poliittista journalismia!

Eduskunnassa alkaa taas täysi tohina 11. syyskuuta – joka sattuukin olemaan Mikaelin syntymäpäivä – kun syysistuntokausi alkaa. Kansanedustajat palaavat arkeen, joskin osa heistä on palannut siihen jo hyvissä ajoin ennen syysistuntokauden alkua. Suunnitelmanamme on käydä eduskunnassa vähintään kerran viikossa, lähinnä torstaisin, kyselytunnin johdosta. Muuten työmme jatkanee samaa rataa, eli haastattelemme eri puolueiden kansanedustajia, teemme reportaaseja viikon tapahtumista ja kirjoitamme kantaaottavia – ja miksei kärkeviäkin – kolumneja.

Toinen jonkinlainen tavoitteemme on hankkia itsellemme sponsoritukea lähinnä poliittisten lehtien kautta, jolla sitten rahoittaisimme muun muassa mainostoimintaamme sekä erinäistä mediakalustoa, kuten kunnollisen nauhurin ja kameratarvikkeita. Sitä ennen tosin meidän pitänee rekisteröidä Istuntosali jonkinlaiseksi yritykseksi, sillä tuskin nuo lehdet kuitenkaan yksityishenkilölle sponsoreita myöntävät... Sponsorirahoja vastaan mainostaisimme sitten näiden kyseisten lehtien Internet-sivustoja sivuillamme.

Lyhyen ajan tavoitteinamme on hankkia paremmat välineet toimitustyöhömme. Käytännössä hankintalistalla olisi niin digitaalivideokamera, kunnollinen nauhuri (haastatteluiden nauhoitukseen) kuin myöskin objektiivi Mikaelin muuten varsin laadukkaaseen järjestelmäkameraan. Tällä hetkellä muuten melko alkeellista tekniikkakalustoamme (joka kattaa käytännössä halvahkon digitaalikameran ja tuon mainitun järjestelmäkameran) päivittämällä pystyisimme tarjoamaan yhä laadukkaampaa kuva- ja videomateriaalia, joka olisi eittämättä hyvä asia “kilpailussamme” muita medioita vastaan. Jo mainitun tunnettavuuden lisäämisen lisäksi tavoitteenamme on saada luonnollisesti uusia politiikan vaikuttajia haastateltaviksemme, lisätä mahdollisesti itsekin “kansanläheisyyttämme” (esimerkiksi tekemällä gallupeita ja muuta vastaavaa kadunvarsilla) – sekä väkisinkin edessä oleva asia, nimittäin Istuntosalin rekisteröiminen viralliseksi mediaksi tai ylipäätään yritykseksi, kuten oli aiemmin puhetta. Edustamamme tahon “epävirallisuus” saattaa nimittäin aiheuttaa useita ongelmia, jos – kuten toivomme – Istuntosalin “mittakaava” kasvaa kotimaan politiikan kentällä.

Mutta kaikesta huolimatta – ja kaiken kaikkiaan - Istuntosali.net tulee olemaan ahkerasti mukana päivänpolitiikassa myös syksyllä. Joten luvassa on jälleen vaihtoehtoista näkökulmaa Suomen sisäpolitiikasta – politiikkaa kansalaisen silmin!

Tähän päättyy Istuntosali.net:in ensimmäisen olemassaolovuoden vuosikatsaus. Katsaus kattoi käytännössä kaiken, mitä olemme sivuston toiminnan puitteissa kokeneet, niin huonot kuin hyvätkin hetket - sekä katsauksen Istuntosalin indentiteettiin. Kuitenkin lienee järkevää sanoa, että projektimme on vasta alussa. Sillä haluamme kuitenkin tähdätä tämänhetkistä ainakin hieman suurempaan julkisuuteen, sillä kieltämättä juuri kansalaisten hyvin vähäinen kiinnostus on suurin ongelma projektissamme. Mutta toivokaamme, että kyseinen ongelma ratkaistaan ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin, katsokaamme nyt tulevaan syksyyn ja ottakaamme sen tuomat haasteet vastaan. Eduskunta muuttui hyvin radikaalisti viime vaaleissa, ja uusi hallitus voi hyvinkin tuoda jotain uutta yhteiskuntaamme.

Istuntosali.net:in vuosipäivää on tarkoitus viettää vaatimattomasti kahvikupposen tai vastaavan merkeissä 7. syyskuuta 2007. Voimme todeta, että yksi vuosi – se ensimmäinen Istuntosalin historiassa – on takana ja toinen edessä. Ensimmäinen vuosi toi tullessaan satoja kuvia, toista sataa sivua haastatteluita, istuntokatsauksia, uutisia, kolumneja ynnä muuta romaanitekstiksi muutettuna... Nähtäväksi jää, mitä toinen vuosi tuo tullessaan - mutta kohottakaamme nyt eläköön-huuto Istuntosalin yksivuotiselle historialle!

Kiitämme seuraavia henkilöitä, jotka ovat tavalla tai toisella tukeneet sivustomme taivalta tähän mennessä:

Kotiväki, erityisesti Mikaelin isä Kari Pyrhönen, Arja Karhuvaara, Maarit Feldt-Ranta, Marjo Timonen,
Pasi Tuohimaa, Matti Mielonen, Tiina Karhuvirta, Sirpa Puhakka, Alexander Karlman (ja toki myös moni muu joita emme nyt tässä muista mainita).

Kiittäen

3. syyskuuta 2007

ISTUNTOSALI.NET:in perustajat
Mikael Mattila & Jan Leineberg