Haastattelu
8.3.2007
Haastattelu tehtiin Helsingissä, Stockmannin tavaratalon yläkerroksissa sijaitsevassa ravintolassa hyvän ruoan ääressä. Karhuvaara vaikutti varsin lojaalilta ja suvaitsevalta ehdokkaalta, jolle oma puolue ei ole ehdoton muotti, jossa on pysyttävä ”henkeen ja vereen”. Hän pitääkin itseään yhteistyökykyisenä eri puolueiden välillä. Kuten hänen vaaliteemoistaankin voi jo päätellä, nousivat juuri hoitoalan ja vanhustenhoidon kysymykset – muun muassa pakkoruotsikysymyksen ohella – haastattelun pääteemoiksi. Istuntosalin (vasta) toinen kokoomuslaiselle, Helsingin vaalipiirin Arja Karhuvaaralle, tehty haastattelu oli siis kaikin puolin varsin mielenkiintoinen.
”Olen ollut kokoomuksen toiminnassa mukana jo kokoomusnuorten aikana.”, Karhuvaara kertoo. ”Olen yksityisyrittäjyyden ja ehkä tällaisen vastuullisen yhteiskuntasuunnittelun kannalla. Ja koin jo silloin aikanaan, että kokoomus oli ehkä lähimpänä sitä.”, hän perustelee puoluevalintaansa. Moniin aikaisemmin haastattelemiimme ehdokkaisiin nähden Karhuvaaran perustelu puoluevalinnalle tuntuu hyvin perustellulta.
Kysyimme, kuinka Karhuvaara aikoisi tuoda fysioterapeutin näkökulmaa esille eduskunnassa – jos hän sinne pääsee.
”Luulen, että se tulee esiin kaikessa siinä… Toimintakyvyn ylläpitäminen on sellainen yksi ydinasia, mitä tässä yhteiskunnassa pitää ruveta ihan lakisääteisesti määräämään, koska kunnat säästää siinä.”, Karhuvaara vastaa. ”…liikuntapalveluiden järjestäminen ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon järjestäminen…”, hän jatkaa eri osa-alueita listaten. ”Ne ovat sellaisia, mihin on pakko budjetoida rahaa.”, Karhuvaara vaatii.
”Neljä vuotta sitten minulla oli vielä kaksi lasta, jotka asuivat kotona. Ja lisäksi muutin samaan aikaan. Ja sitten olin vasta enemmän ’päässyt sisään’ tähän terveydenhuollon politiikkaan.”, hän muotoilee. ”En halua tehdä mitään sellaista, mitä en osaa.”, hän kiteyttää. ”Minun on ollut paljon helpompi vähitellen tulla tähän ajatukseen, että ehkä asettuisin eduskuntavaaleissa ehdolle. Ja nyt se oli jotenkin sellainen luonnollinen jatke tälle valtuustotyöskentelylle.”
Haastattelussa nousi esiin kysymys maahanmuuttajista – ”uussuomalaisista”, niin kuin Karhuvaara vaaliteemoissaan asian ilmaisee. Kysyimme, pitäisikö Suomen yleensäkin panostaa enemmän maahanmuuttajiin.
”Pitäisi panostaa enemmän sikäli, että tällä hetkellä suurin osa ongelmista johtuu siitä, että tänne tulee ihmisiä, joilla on hyvä ammattitaito. Sitä ei ole ehkä päivitetty meidän lainsäädäntöön ja yhteiskuntaan sopivaksi. Ja varsinkaan Euroopan yhteisiin järjestelmiin sopivaksi.”, Karhuvaara sanoo ja jatkaa: ”Ja sitten toinen ongelma on se, että meillä on erittäin heterogeenista porukkaa, joka tänne tulee. Meillä on luku- ja kirjoitustaidottomia ihmisiä. Ja sitten meillä on toisaalta jonkin alan – tekniikan alan – tohtoreita ja lääketieteen osaajia ja muita, jotka laitetaan samalle kielikurssille.” Karhuvaaran mukaan tämä ei voi nykyisellä systeemillä olla tehokasta. ”Nämä ihmiset, jotka tulevat tänne odottamaan esimerkiksi turvapaikan saamista, tai odottamaan sitä, että saavat poikkeusluvalla jäädä maahan ja työnhakijoiksi, niin heidät pitää jo siinä odotusvaiheessa saada töihin.”, hän vaatii.
”Jos päättää tulla tänne, niin pitää myöskin elää lakiemme ja säännösten mukaan.”, Karhuvaara muistuttaa maahanmuuttopolitiikkaan liittyen. Hän kannattaakin siis ilmeisesti ”maassa maan tavalla – tai maasta pois” –tyyppistä politiikkaa. ”Ei Suomen valtion tehtävä ole maksaa heille (heidän oman) uskonnon opetusta.”, hän muistuttaa.
”Tuo oli vaikea kysymys.”, Karhuvaara vastaa nauraen. ”Toivon läpimenoa ja tietenkin uskonkin. Minulla on erona kaikkien muiden – esimerkiksi kokoomuslaisten – kampanjaan se, että minulla on aika tällainen suppea profiili, mihin tämä kohdistuu.”, hän jatkaa. Hän myös muistuttaa, että hänen Internet-sivunsa ovat suomen lisäksi englannin, ruotsin ja venäjän kielillä. ”Ruotsinkielisillä sivuilla se koko laajuus näkyy toki paremmin.”, hän muotoilee. Karhuvaara myöntää keskittyvänsä kampanjassaan senioreihin ja hoiva-alaan. Tässä yhteydessä ehdokas muistuttaa myös kokoomuksen ja vaikkapa demarien eroista sairaanhuoltonäkemyksissä. Karhuvaaran mielestä on ”yksi hailee”, tuottaako saman terveydenhuoltopalvelun lähellä käyttäjää oleva yksityinen vai julkinen sektori, jos kustannukset katetaan samasta kaupungin kassasta. ”He (Vasemmistoliitto ja SDP) haluavat pitää kaikki palvelut julkisen sektorin käsissä, kun me taas antaisimme ihmisille mahdollisuuden valita se palvelu, joka heille kulloinkin sopii, mikä on lähellä kotia ja mikä on kulloinkin saatavilla.”, hän kiteyttää.
”Siellä on muutama sellainen asia, jotka tässä tulevalla hallituskaudella tulee nousemaan ylös – eli tämä eläkeindeksin muuttaminen. Jos ei nyt kerta heitolla, niin vähitellen.”, hän muotoilee. ”Sitten se vanhuspalvelulaki, missä selkeästi tulee mukaan, paitsi se palvelujen saatavuuden velvoite, niin myöskin jonkinlainen tasovelvoite. Sitten on myöskin tarkoitus laittaa siihen hoivatakuu, niin että siinä vaiheessa, kun raihnaisuuskausi ihmisen elämässä alkaa, niin silloin ihmisen ei tarvitsisi surra sitä kuukausitolkulla – että ne paikat todella on olemassa…”, Karhuvaara sanoo. ”Ja kyllä niitä voidaan sujuvasti tehdä, jos halutaan tehdä.”
Naisehdokkaana – ja vielä naisten päivänä – päätimme ottaa selvää, kuinka innokas niin sanottu naisten asioiden ajaja Karhuvaara on, ja kysyimme, aikooko hän lähteä eduskuntaan (mahdollisesti) päästessään esimerkiksi erilaisten naisasiainelimien toimintaan mukaan. Ja toiseksi kysyimme, aikooko hän lähteä ajamaan vaaliteemojaan eduskunnassa kenties yli puoluerajojen.
”Yksi toimintavahvuuteni on se, että kykenen toimimaan yli puoluerajojen.,” ehdokas arvioi. ”Se on nähty nyt jo meidän valtuustokauden aikana.”, hän sanoo. Karhuvaara muistuttaa, että oma eduskuntaryhmä tapaa toisiaan kuitenkin eniten. ”Olen tuossa porukassa aika hyvässä asemassa, koska tunnen ne kaikki, jotka siellä nyt ovat… – tunnen suurimman osan niistäkin, jotka on sinne tulossa, koska olen ollut niin paljon mukana.”, hän jatkaa naurahtaen. Hän ei uskokaan työtapojen olevan hänelle uusia ja näin ollen tuottavan minkäänlaisia vaikeuksia, jos eduskuntatalon ovet kansanedustajan ominaisuudessa aukeavat. ”Naisverkosto on kai aika olennainen asia sitä sikäläistä vapaa-ajanviettoa. Mutta minä en ole mikään naisasianainen – en ole koskaan kokenut elämässäni syrjintää sen takia, että olen nainen, enkä ole jäänyt mitään työpaikkaa vaille.”, Karhuvaara muotoilee. ”Minulla ei ole sellaista niin sanottua naisnäkökulmaa.”
”Itse asiassa tässähän tuli voimaan tämä uusi eläkelaki, joka koskee vuoden 1947 jälkeen syntyneitä ihmisiä.”, hän vastaa. Se tarkoittaa, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä töitä 68:aan ikävuoteen saakka. Hän selittää myös, että 68-vuotiaana kertyy myös enemmän eläkettä kuin alle 65-vuotiaana. Vaikka 68:n ikävuoden jälkeen eläkettä ei enää kerry, Karhuvaara ehdottaa, että myös eläkeläiset voisivat halutessaan tehdä töitä. ”Siitä voitaisiin maksaa sitten joku minimaalisen pieni vero, mutta mielellään ei veroa ollenkaan, koska eläkkeestähän se vero maksetaan.”
Vihreiden yksi suurimmista ideoista näitä vaaleja silmälläpitäen on perustulo. Mikä on Karhuvaaran kanta siihen?
”En kannata sitä.”, hän vastaa nopeasti. Hän tosin kannattaa mm. sosiaaliturvajärjestelmän uudistusta, mutta hänestä työhön pitää aktivoida, eikä siihen että ”maataan vain kotona”. ”Työtä on tekemättä, vaikka meillä on jo kolmannessa sukupolvessa perheitä, joissa työttömyystuki on perustoimeentulo. Sellaista välttääksemme on tehtävä työnteko kannattavaksi. Näin ollen verotusta on säädeltävä niin, että tulot eritoten pienipalkkaisissa töissä kasvaisivat. Tämä systeemi antaisi myös lapsiperheille enemmän rahaa käyttöön.”
Karhuvaara ei kannata paljon puhuttanutta perustuloa, mutta on sillä kannalla, että tuloveroa pitäisi edelleen laskea, varsinkin alemmissa palkkaryhmissä. ”Se ajattelumaailma on jotenkin omituinen, sillä nykyään ajatellaan että veroja ei voi laskea, sillä silloin peruspalveluja ei voitaisi pitää yllä yhtä hyvin kuin nykyään. Ja asiahan ei ole näin. Kun työtä syntyy lisää, niin myös verotuloja syntyy lisää.” Karhuvaara sanoo myös, että nykyinen verotus aiheuttaa myös sen, että kansalainen ei pysty päättämään, säästääkö vai kuluttaako hän.
”Ehkä tämä hössötys näistä sadastatuhannestasta työpaikasta on melko kyseenalaista sikäli, että meillä on noususuhde taloudessa ja BKT on kasvanut paljon enemmän kuin ennustettiin.”, hän sanoo. Karhuvaara on toki iloinen että työpaikat ovat lisääntyneet, mutta hänestä se yksinomaan ei ole hallituksen, vaan yleisen talouskehityksen ansiota. ”Samaan aikaan meillä on 170 000 työtöntä, joten onhan tässä joku joka mättää. Verojen alennuksiin olen tosin tyytyväinen, sillä demarit ovat hoitaneet kokoomuksen talouspolitiikkaa paremmin kuin kokoomus itse. Myös kulttuurirahoitus on onnistunut, mutta on toki eri asia, kannattaako meidän sitten joka vuosi kouluttaa tuhansia kulttuurityöntekijöitä, jotka kuitenkin jäävät työttömiksi, eivätkä kerrytä eläkettä pätkätöillään.”
Karhuvaara ei usko, että kokoomus olisi suurin puolue vaalien jälkeen, mutta hallitukseen pääsyä hän ei uskalla ruveta vielä kommentoimaan. ”Vaalit näyttävät.”, hän tyytyy toteamaan.
Entä, mitä jos kokoomusta ei olisi olemassa? Mitä puoluetta Karhuvaara silloin äänestäisi ja edustaisi, vai olisiko hän politiikassa mukana ollenkaan?
”Olisin varmasti.”, hän sanoo. Hän luettelee vaihtoehtoja kuten vihreät, mutta hänen mielestään ”puolueella on niin stalinistinen tausta”. Lopulta hän valitsee Kristillisdemokraatit, sen enempää selittelemättä.
”Suomi ei tällä ihmismäärällä ja näillä rahoilla pärjää enää yksin.”, hän sanoo. Karhuvaaran mielestä puolustuspolitiikka nielee liikaa varoja muun muassa koulutukselta ja teknologialta, joten hän näkee Naton ainoana vaihtoehtona. Hän tosin muistuttaa, että Nato ei ota vastaan sitä kansaa, joka on jäsenyyttä vastaan – eli tässä tapauksessa Suomea. Hän tosin näkee Niinistön ehdottaman kansanäänestyksen vastuunpakoiluna: ”Eduskunnassahan on hallitus ja kansanedustajia, jotka hoitavat kansan asioita. Minusta kansanedustajilla ja eduskunnalla pitää olla rohkeutta tehdä tällainen päätös, koska sitä verten siellä istutaan. Jos jokaiselta ’leppäkertulta’ ruvetaan täällä kyselemään, ei mistään tulisi koskaan mitään. Onhan tämä iso asia, mutta minusta valta pitää jättää valtioneuvostolle.” Natohan ei ole juuri ollut kokoomuksen puolueohjelmassa, ja Karhuvaara selittääkin sen sillä, että Natosta puhumisella saatetaan menettää ääniä, ja hieman paheksuukin tätä ”pää pensaaseen” -menetelmää.
Entä minkälainen oli sitten Suomen rooli EU:n puheenjohtajamaana Karhuvaaran mielestä?
”Minusta se oli kauhean pliisua.”, hän vastaa. Hänestä muun muassa Itämeri ja Euroopan energiapolitiikka olisi pitänyt ottaa enemmän esille. ”Nyt tapellaan näistä putkista ja johdoista sekä Itämeren tilasta ympäriinsä, vaikka nämä asiat olisi pitänyt ottaa siinä kokouksessa enemmän esiin.”
Keskusta on haalinut itselleen suuren määrän julkkiksia ehdokasriveihinsä. Mitä keskustan suurempien ehdokkaiden haastatteluista on käynyt ilmi, oli heidän ryntäyksensä sattumaa. Mutta onko olemassa myös mahdollisuus, että puolue ”pelaisi” nimenomaan julkkisehdokkailla, ja tuleeko niillä olemaan suurempikin merkitys vaalien lopputuloksessa?
”Onhan niitä kyllä niillä listoilla kieltämättä paljon.”, Karhuvaara naurahtaa. Hän on tyytyväinen ettei kokoomuksella juurikaan sellaisia ehdokkaita ole, poislukien nyt jo eduskunnassa istuvat Lasse Virén ja Marjo Matikainen-Kallström. Karhuvaaran mielestä julkisuus ei estä pätevyyttä, mutta se ei myöskään saa olla ainoa kriteeri. ”Mutta joka tapauksessa, on hirvittävän väärin, että tämän maan hoito aliarvioidaan sillä lailla, että näitä asioita hoitamaan edes ehdotetaan ihmisiä, joilla ei ole pätevyyttä. Minusta se aliarvoi esimerkiksi seuraavia sukupolvia. Jos tällainen ’sirkuslauma’ laitetaan päättämään sellaisista asioista millä tämä maa elää, on se minusta väärin lapsiamme ja lastenlapsiamme kohtaan.” Karhuvaara pelkää siis, että varsinkin täällä ruuhka-Suomi-alueella oikeasti poliittisesti pätevät ehdokkaat jäävät julkkisehdokkaiden ”jalkoihin”.
”Olen ehkä väärä ihminen vastaamaan siihen.”, hän naurahtaa. Hänen tyttärensä opiskelee Åbo Akademissa, joka lähti siitä kun Karhuvaara teki ”hartiavoimin” töitä, että hänen tyttärensä ensimmäinen vieras kieli koulussa olisi juuri ruotsi. Karhuvaara vetoaa perustuslakiin sanoessaan, että ruotsin poistaminen olisi turhaa. ”Ymmärrän toki, että välttämättä Pihtiputaalla ei olla kauhean kiinnostuneita kielestä, mutta länsirannikolla kieltä tarvitsee luonnollisesti enemmän.” Karhuvaara ideoi myös, että ruotsin kielen opetus aloitettaisiin jo päiväkodissa lukemalla ruotsinkielisiä satuja, kuin myös leikkien ja laulujen myötä. Hän tuumii myös, että itärajan ruotsin opetuksen voisi korvata venäjän kielellä. Mutta eniten Karhuvaaraa suomalaisessa kieltenopetuksessa risoo se, että kielten opetus aloitetaan aivan liian myöhään. ”Se pitäisi aloittaa heti päiväkodissa, ja hyvin koulutettujen lastentarhanopettajien pitäisi rohkaista lapsia oppimaan vieraita kieliä, nimenomaan laulamalla ja leikkimällä.”
Helsingin kaupunginvaltuutettuna Karhuvaara otti myös puheeksi pääkaupunkiseudun yhteistyön muun muassa kielipolitiikassa. Siksi kysyimmekin häneltä, pitäisikö Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen yhdistää yhdeksi suurkaupungiksi ja mikä on hänen kantansa niin sanottuun Sipoo-kysymykseen.
”Kannatan yhteistyötä yli kuntarajojen, mutta en kannata yhdistämistä – ainakaan vielä.”, hän toteaa. ”Meillähän on nyt Vantaan, Espoon ja Kauniaisen kanssa yhteistyösopimus, jonka tulokset nähdään vuoden 2008 lopussa. Ja jos näyttää, että tilanne ei ole edistynyt, voimme harkita asiaa uudelleen. Ja mitä Sipoo-kysymykseen tulee, olen vahvasti valtuuston kannalla, eli kannatan sen maa-alueen yhdistämistä. Toki ymmärrän sipoolaisia ja sitä, että he haluavat pysyä maaseutukuntana, mutta Helsingin kehittyminen ei voi pysähtyä Sipoon rajalle.” Karhuvaara on tosin samaa mieltä siinä, että Helsingissäkin on paljon tyhjää tonttitilaa ja pitää väitettä, etteikö Helsingin rajojen sisäpuolelle voisi rakentaa, naurettavana.
”Suunnitelmat eivät muutu ainakaan mihinkään, sillä olenhan kaupunginvaltuustossa.”, hän vastaa huolettomasti. Hän vetoaa myös fysioterapeutin ammattiinsa, johon hän joka tapauksessa tulee palaamaan viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua. ”Eli ei maailma siihen kaadu. Omat asiakkaat ovat ainakin tyytyväisiä, että pysyn heidän jumpparinaan jos en pääse.”, hän virnuilee.
Loppuun sitten tuttu kysymys: ”Miksi Arja Karhuvaara pitää valita eduskuntaan?”
”Olen sitkeä, yhteistyökykyinen ja tavoitehakuinen. Se riittää.”
Mutta riittääkö se? Ainakin suhteellisen ahkera kampanjointi on varmasti etuna ja hänen senioripolitiikkansa vedonnee eläkeläisiin helposti, joten ainakin vanhemmalta kansalta on odotettavissa ääniä. Eli ei muuta kuin odottamaan – viikon päästä tulokset nähdään!
"Senioria ei jätetä." Arja Karhuvaaran kampanja-
materiaalia: rintamerkkejä, vaaliesite ja kosteuspyyhe (!)