No, eivät pienemmätkään puolueet muotivirtauksesta jälkeen jääneet. Ainakin Perussuomalaiset – jonka julkkiskansanedustajien määrä on tällä hetkellä prosentuaalisesti suurin (vaikka Halme ”lomalla” onkin) otti tilalle kehonrakentaja ”Kike” Elomaan. Kokoomuksen meriittejä asiassa on myös nostettava ja mainittava, että viime presidentinvaalien ehdokas Arto Lahti on myös ilmoittautunut puolueen riveihin. Kehitys on eittämättä huolestuttava. Kuinka Suomi voi pärjätä enää jatkoissa edes urheilukilpailuissa, jos kaikki parhaat ja menestyneimmät – ennen kaikkea kansan suosiossa olevat – urheilijat kiskotaan enemmän tai vähemmän väkisin suoraan valtakunnan politiikan ytimeen? Ja miksipä ei politiikasta muuten vähemmän kiinnostunut – ja sitä vähemmän tunteva – äänestäisi lempilaulajaansa tai nuoruutensa esikuvana toiminutta urheilijaa eduskuntaan tai europarlamenttiin! Lakihan jossain mielessä sitä paitsi kannustaa esimerkiksi urheilijoita – muita julkkiksia tietenkään unohtamatta – asettumaan ehdolle. Onhan kansanedustajan palkka sen verran hyvä, että korkeintaan muutamat urheilijat – kuten Kimi Räikkönen – yltää vastaavaan urheilun puolella. Tilanne alkaa jo vähitellen näyttää siltä, että julkkistenetsimisestä on tullut puolueille lähes vaalien veroinen kilpailu – oikeastaan aika-ajo (autourheilutermiä lainatakseni), jonka onnistumisella on suuri merkitys saatuihin ääniin itse osakilpailussa, anteeksi… siis vaaleissa. Jos tästä todella on tullut eräänlainen trendi politiikan alueella – ja vaaleihin pyrkiminen alkaakin olla julkisuuden henkilöiden keskuudessa – päinvastoin kuin ennen – muotia, on Keskusta muita selvästi edellä. Pystyykö Keskusta juuri tämän ansiosta säilyttämään suurimman puolueen aseman vaalien jälkeen, jää nähtäväksi.