11.06.2009 - Kyllä Korhosta viedään
Ensinnäkin täytyy pahoitella, että Istuntosali ei juuri eurovaalien käänteitä ehtinyt seurata. Tätä ei pidä ottaa minkäänlaisena ”EU-vastaisena” kannanottona, vaan aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Muun muassa yliopiston pääsykokeet veivät aika paljonkin aikaa ajankohtaisten aiheiden seuraamiselta. Mutta kompensoidaan puutetta kolumnilla.
Myönnettäköön, että eurovaalien tulos yllätti. Minä olin jo povaamassa ensi eduskuntavaaleihin mahdollista sinipunahallitusta, mutta keskustan tappio ei ollut lähellekään sellainen, mitä uumoilin sen olevan. Vasemmisto ei kaikesta huolimatta onnistunut oikein missään, joten mahalaskijan titteli menee jaettuna sekä demareille että vasemmistoliitolle. Näin kävi melkein koko euroopassa. Ruotsissa tosin demarit saivat suurimman osan kannatuksesta, ja Kreikassa sosialistit voittivat.
Eilinen Hesarin pilakuva muistutti, että poliittisella kentällähän on Korhosia enemmän kuin Vilkkilässä kissoja. On Jarmoa, Johannaa, Aria ja Marttia. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen tosin lienee päässyt vähimmällä julkisuudella, kun puolueen vaalitappiokin jäi lopulta SDP:n turmion jalkoihin. Johanna Korhonen oli keskustan ehdokkaana, muttei päässyt parlamenttiin. Hän tosin on paistatellut tasaisesti otsikoissa oikeusjuttujensa takia. SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen taas joutui jatkamaan ”viesti ei mennyt läpi” –laulua tappion jälkeen. Tuttu juttu jo eduskunta- ja kunnallisvaaleista.
Mutta vasemmistoliiton Martti Korhonen on vienyt lähipäivinä eniten palstatilaa. Hänen eroilmoituksensa puoluejohtajan pallilta ei tosin tullut yllätyksenä. Kaipa jokainen vastuuntuntoinen puheenjohtaja ymmärtää vastaavassa tilanteessa erota. Tottahan toki on, ettei puoluejohdon henkilövaihto välttämättä muuta mitään, mutta toki sillä on vaikutusta profiiliin. Totta on myös se, että Paavo Arhinmäki on ainoa varteenotettava jatkaja, koska eipä sieltä puolueen riveistä oikein ketään yhtä uskottavaa kasvoa löydy.
Minkälainen vaalien tulos lopulta oli? Äänestysprosentti oli odotetusti surkea, mutta onneksi ei aivan esimerkiksi Liettuan tai Romanian tasoa, jossa prosentti pyöri viidentoista ympärillä. 40,3 prosentin tulos vaikutti luonnollisesti vasemmiston kannatukseen. Sitähän sanotaan, että oikeiston äänestäjät ovat puolueelleen uskollisempia. Vihreätkin ovat löytämässä uskollisen äänestäjäkuntansa, ja puolue otti jonkinlaisen ”erävoiton” perussuomalaisista, kun se viime metreillä nappasi itselleen vielä toisen paikan parlamentissa.
Niin, perussuomalaiset. Puolueen voitto ja Soinin ylivoima tosin oli kirkossa kuulutettu jo kauan ennen vaaleja, että mikään yllätys se ei ollut. On kuitenkin huojentavaa, että vaikka perussuomalaiset kuulemma muistuttaakin ideologialtaan Silvio Berlusconin puoluetta, on se kaukana muualla Euroopassa suosiota niittävistä ääriliikkeistä. Perussuomalaiset on ainakin onnistunut keskustelun elävöittämisessä, joten on mielenkiintoista nähdä, miten tästä jatketaan.
Perussuomalaiset oli osasyyllinen myös vasemmistoliiton paikatta jäämiseen. Kristillisdemokraatit sai eduskuntapuolueista vähiten ääniä, mutta kiitos perussuomalaisten kanssa solmitun vaaliliiton, pääsi Sari Essayah’kin läpi. Ja olipa tällä parjatulla vaalijärjestelmälläkin näppinsä pelissä – se oli tällä kertaa RKP:n etu. Vasemmistoliiton ääniharava Annika Lapintie sai lähemmäs 30 000 ääntä, mutta häntä ei valittu. RKP:n ykkösmies Carl Haglund keräsi reilut 16 000 ääntä, mutta hän meni sisään. Syynä tähän oli RKP:n kokonaisäänimäärä, joka päihitti vasemmistoliiton 3000 äänellä.
Vaalien ajankohta on sinänsä mukava, että jälkipyykkiä voi pyöritellä vaikka koko kesän. Esimerkiksi kokoomuksessa on Ben Zyskowicz jo ottanut kantaa Ari Vatasen ja Kai Pöntisen kampanjoihin, jotka kuulemma riitelevät puolueen linjaa vastaan. Vatanen piti pilkkanaan ilmastonmuutosta, Pöntinen taas vaati ”sosiaalipummimaahanmuutolle stoppia”. Kumpikaan ei tosin – puolueen onneksi – ollut lähelläkään sisäänmenoa. Toki itsekritiikki on aina paikallaan, mutta Zyskowiczin perusteet arvelluttavat. Hänen mielestään kampanjat ”söivät ääniä puolueelta”. Valtako tässä on sittenkin se tärkein huolenaihe?
Yksi tärkeä asia, joka on myös jäänyt mainitsematta, on kansanedustaja Susanna Haapojan (kesk.) harmillinen poismeno. Hän kuoli 30.5. aivoverenvuotoon vain 42-vuotiaana. Itselleni edustaja Haapojan työ ei ollut erityisen tuttua, mutta onhan se aina järkyttävää kun kansanedustaja kuolee kesken virkakauden, ja vielä noinkin nuorena. Haapojan työtä tulee jatkamaan Lasse Hautala, joka oli myös eurovaaleissa ehdolla, muttei päässyt läpi. Myös Istuntosali lähettää surunvalittelunsa Haapojan omaisille ja edustajatovereille.
Lisätty: 11.6.2009 klo 17.01
Keskustelu
Miä ajatuksia oheinen kolumni herätti? Onko sinulla jotain lisättävää tai kommentoitavaa?
Kommentoi ja keskustele yllä olevaan kolumniin liittyen!
KOMMENTIN LÄHETYS
Kommentin tulee olla kirjoitettu asialliseen sävyyn, ja sen tulee liittyä aiheeseen. Kaikki kommentit oikoluetaan ennen julkaisua. Ylläpito pidättää oikeuden olla julkaisematta kommenttia, jos se jostain syystä katsoo sen aiheeseen liittymättömäksi tai muuten sopimattomaksi. Mös oikeus kommentin julkaisuun lyhennettynä pidätetään. Kun kommentoit Istuntosalissa, pyrithän käyttämään aina samaa nimimerkkiä (voit käyttää nimimerkkinä halutessasi myös omaa nimeäsi)! Kommentin kirjoittaja vastaa itse kirjoituksestaan. Oma nimi on annettava ylläpidon tietoon.
Väärällä henkilöllisyydellä esiintyvä on jäljitettävissä IP-osoitteen avulla.
Palaa takaisin Kolumniosion etusivulle tästä.