
Eduskunta palaa joululomaltaan ensi viikolla. Kaksisataapäinen kansanedustajajoukko rynnii Arkadianmäelle varmasti sormet syyhyten lakialoitteita valmistelemaan, sillä kyllähän tällaisen lomailun täytyy aiheuttaa vieroitusoireita. Ministerimme eivät kuitenkaan ole kauaa ehtineet joulukinkkujaan sulatella: Jyrki Katainen saarnasi lamasta (tai talouskriisistä, tai taantumasta jne.), Matti Vanhanen päätti kokeilla sosialistin uraa esittämällä miljardisuunnitelmansa ja Liisa Hyssälä suututti city-ihmiset päättämällä lääkelaitoksen siirtämisestä Kuopioon. Kiirettä on pitänyt sillä rintamalla.
Mutta jätettäköön analyysit tämän hetken poliittisesta tilasta toiseen kertaan. Ajattelin vähän selventää Istuntosalin tämänhetkistä tilannetta. Kuten voi huomata, ei täällä ole muutamaan kuukauteen tapahtunut mitään. Vaalit tulivat ja menivät, ja niitä tuli seurattua kyllä tiiviisti. Ehkä liiankin tiiviisti, sillä vaalien jälkeen minua vaivasi jonkinlainen poliittinen ähky. Materiaalia ja tuli yksinkertaisesti liikaa – ja siitä huolimatta oli tunne, ettei ollut tarpeeksi reissannut kampanjakentillä.
Törmäsin pari viikkoa sitten Helsingin rautatieasemalla Veltto Virtaseen. Hän kysyikin, mitä varten meitä ei ole eduskunnassa näkynyt. Vaalikampanjarumba johti siihen, ettei eduskunnassakaan jaksanut maleksia. Ja vaikka olisi jaksanutkin, niin ei päässyt. Meillähän kun on eduskunnan kanssa sopimus, jonka mukaan pääsemme sinne vain torstaisin. Usein pääsi vain käymään niin, että ne torstait eivät vain yksinkertaisesti käyneet. Sitten oli toki myös ylioppilaskirjoitukset, jotka ainakin minä katsoin melko tärkeiksi.
On myös epäselvää, jatkaako Jan tätä projektia. Hänelle on tullut niin paljon muuta politiikan tilalle. Kiinnostuksenkohteet vaihtuvat, ei siinä mitään, mutta olisihan tämän projektin lopettaminen tässä vaiheessa vähän harmillista. Viime syksynhän minä tein töitä lähinnä yksin. Jossain vaiheessa Istuntosali muuttui pienimuotoisesta harrastuksesta (enemmän tai vähemmän) vakavasti otettavaksi mediaksi, kun niin moni lehtikin kiinnostui. Minulta kyllä löytyy kiinnostusta, paloa ja asennetta tätä hanketta kohtaan, joten en halua nyt lopettaa. Tai ehkä minä sitten olen vain jääräpäinen politiikkanörtti.
No, joka tapauksessa, eihän tämä ole muuta kuin nettisivu kymmenien miljoonien muiden joukossa, joten ei sitä kamalan vakavasti kannata ottaa. Vaikka kyllä minä olen tässä reilun parin vuoden aikana muuttunut tunnollisemmaksi Istuntosalin suhteen – kehittynyt ainakin omasta mielestäni kirjoittajana ja valokuvaajana. Istuntosali on ollut ainutlaatuinen koulu ja kokemus, joka on vienyt meidät tapahtumiin ja paikkoihin, joihin emme olisi muuten ikinä päässeet. Olemme myös tavanneet paljon hienoja ihmisiä niin eduskunnassa kuin kampanjakentilläkin.
Saa siis nähdä, mitä tuleva kevät tuo tullessaan Istuntosalin kannalta. Eduskunnassa ruvetaan varmasti ruotimaan ainakin taantuman mukanaan tuomia ongelmia. Ja olisi hienoa, jos Istuntosali nyt kerrankin saisi olla tapahtumien ytimessä. Se, millä miehityksellä sivusto tulee toimimaan, on toistaiseksi vielä hämärän peitossa. Hanke tulee kuitenkin jatkumaan tavalla tai toisella. Sekä tämä sivusto että eduskunta, joka on meille ainutlaatuisen akkreditoinnin myöntänyt, ovat sen arvoisia.
Miä ajatuksia oheinen kolumni herätti? Onko sinulla jotain lisättävää tai kommentoitavaa?
Kommentoi ja keskustele yllä olevaan kolumniin liittyen!
Kommentin tulee olla kirjoitettu asialliseen sävyyn, ja sen tulee liittyä aiheeseen. Kaikki kommentit oikoluetaan ennen julkaisua. Ylläpito pidättää oikeuden olla julkaisematta kommenttia, jos se jostain syystä katsoo sen aiheeseen liittymättömäksi tai muuten sopimattomaksi. Mös oikeus kommentin julkaisuun lyhennettynä pidätetään. Kun kommentoit Istuntosalissa, pyrithän käyttämään aina samaa nimimerkkiä (voit käyttää nimimerkkinä halutessasi myös omaa nimeäsi)! Kommentin kirjoittaja vastaa itse kirjoituksestaan. Oma nimi on annettava ylläpidon tietoon.
Väärällä henkilöllisyydellä esiintyvä on jäljitettävissä IP-osoitteen avulla.
Palaa takaisin Kolumniosion etusivulle tästä.