Edellinen kolumni | Seuraava kolumni


KENNETH LIUKKOSEN kolumni

Kenneth Liukkonen on Istuntosali.net:in uusi kolumnisti.

Kenneth Liukkonen



03.06.2008 - Kansanedustajilla itselleen mieluisat erityislait



Kun pari viikkoa sitten huomasin ensimmäiset otsikot vaalirahoituskohusta, tulin jo silloin ajatelleeksi, että mahtaakohan tämä uutisointi keskittyä muuhun kuin vain ilmoitusten virheellisyyteen tai edustaja Kallin lausuntojen ihmettelyyn?

Itse kiinnitin huomioni siihen, kuinka on mahdollista, että tällaisia lakeja voidaan säätää? Toki ymmärrän, että lainsäädäntöteknisesti voidaan, sillä onhan lainsäätäjällä lainsäädäntötyössä absoluuttinen valta-asema, eikä näin ollen myöskään esimerkiksi oikeusasiamiesten tai tuomioistuinten toimivaltaan kuulu lainsäätäjää vastaan nostettujen kanteiden käsittely.

Hyvä asia on se, että kansanedustajat ovat laittaneet itsensä edes tämän nykyisen vaalirahalain edellyttämään ilmoitusvastuuseen. Ihmettelen kuitenkin suuresti sitä, että eduskunta, joka on yhteiskunnan oikeudellisen pohjan säätäjä, itse sorvaa itselleen mieluisensa lain ja, että lehdistö ei kysele tai moralisoi tätä millään tavoin? Kukaan ei julkisuudessa päivittele, eikä edes esitä ainoatakaan kysymystä siitä, onko lainsäädäntötyö jossain mielessä epäkoherrenttia?

Lain hengen pitäisi vaikkakin eri, mutta samankaltaisissa yhteyksissä kaiken logiikan mukaan olla samansuuntainen, ja ainakin mitä lain yleisestä määritelmästä voidaan johtaa, seuraa sen rikkomisesta myöskin rangaistus. Vertailukohteita löytyy useita, kuten esimerkiksi veroilmoituksen laiminlyönti ja siitä seuraavat sanktiot.

Mikäli kansanedustajien velvollisuudesta ilmoittaa vaalirahoituksesta ei olisi säädetty lakia lainkaan, voisiko jokin muu laki tulla sovellettavaksi? Voiko lainsäätäjä loputtomasti suojata itseään sanktioilta säätämällä omia jäseniään koskevia erityislakeja? Näin ei demokraattisessa valtiossa pitäisi olla, sillä se on mädännäisyyttä ja korruptiota, ja tähän nimenomaiseen asiaan ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Onko vasta poliittinen vastuu, toisin sanoen puolueen heikentynyt kannatus ja oma putoaminen eduskunnasta seuraavissa vaaleissa, tai ministeripaikan menettäminen se asia, joka palauttaa kansanedustajille jonkinlaisen oikeustajun?




Palaa takaisin Kolumniosion etusivulle tästä.

ISTUNTOSALI.NET © Mikael Mattila & Jan Leineberg 2006-2008