Edellinen artikkeli | Seuraava artikkeli

SDP:n puoluekokous - kohti "reilumpaa Suomea"!

Perjantai 06.06.2008

Elohopea kipuaa jo aamupäivästä reippaasti kahdenkymmenen celsius-asteen yläpuolelle alkukesäisessä Hämeenlinnassa. Tänä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna viime eduskuntavaaleissa karvaan tappion kokenut Sosiaalidemokraattinen puolue aikoo laittaa rivinsä ja ohjelmansa uusiksi. Paikkana on Hämeenlinnan Verkatehdas ja puoluekokous on järjestyksessään 41.

Hyppää väliotsikoihin: Urpilainen-Tuomioja -kaksikko piti pintansa | Urpilainen: ”Kannan huolta politiikan uskottavuudesta” | Demarit toiveikkaita puolueensa tulevaisuudesta | Uusi puoluesihteeri on ”leppoisa entinen savolainen” – I varapuheenjohtaja entinen piispa | Vaalirahoitushässäkkä varjosti juhlahumua

Verkatehdas.

Talvi toi tullessaan kaksi yllättävää uutista demarien puoluejohdolta: Sekä puheenjohtaja Eero Heinäluoma että puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta ilmoittivat, etteivät tule enää pyrkimään jatkokaudelle viroissaan. Mediassa taivasteltiin SDP:n kriisiä, joka oli kuulemma alkanut jo edellisenä keväänä vaalien jälkeen. Vasemmistoa ja SDP:tä syyteltiin myös uusliberalismiin taipumisesta. Puolue käynnisteli kevättalvesta kunnallisvaalikoneistoaan. Tällä kertaa vaaliteemana on ”Reilu Suomi”.

Puoluejohtajaehdokkaiksi ilmoittautui lopulta kahdeksan demaria: Erkki Tuomioja, Tarja Filatov, Jutta Urpilainen, Johannes Koskinen, Jouko Skinnari, Miapetra Kumpula-Natri, Kimmo Kiljunen ja Ilkka Kantola. Kevät kului kampanjoinnin merkeissä, ja ennakkosuosikit vaihtelivat tiuhaan. Media nosti lopulta jonkinlaisiksi ennakkosuosikeiksi Erkki Tuomiojan ja Tarja Filatovin.

”Tunnelmat ovat tietysti vapautuneet”, eroava puheenjohtaja Eero Heinäluoma tuumii noin yhdentoista maissa aamupäivällä, kun puheenjohtajavaalia edeltäneet kannatuspuheenvuorot olivat kestäneet tunnin verran. Puheenvuoroja oli pidetty enimmäkseen Tuomiojan puolesta, mutta Heinäluoman mielestä niistä ei pidä päätellä lopputulosta. ”Edustajia on noin 350 ja niistä ehkä satakunta puhuu, joten sillä ei ole merkitystä.”

Helsingin kaupunginvaltuustossakin istuva Osku Pajamäki kuvailee tunnelmia ennen ensimmäisen äänestyskierroksen loppua ”uskomattomiksi”. Hän oli itse pitänyt puheen Erkki Tuomiojan puolesta Vanaja-salissa, ja arvelee hänen pääsevän toiselle kierrokselle, yhdessä Jutta Urpilaisen kanssa. Hän arveli kuitenkin Urpilaisen olevan Tuomiojaa edellä äänimäärässä. Perjantaina Kimmo Kiljunen ja Jouko Skinnari taas olivat ilmoittaneet esittelypuheenvuoroissaan, että vetäytyvät kilvasta.

”Toisella kierroksella ratkaisee paljon näiden kahden [Urpilainen ja Tuomioja] ääniero, ja se, mitä Filatovin ja Kumpula-Natrin kannattajat tekevät”, Pajamäki veikkaa. Hän uskoo suurimman osan Filatovin kannattajista siirtyvän Tuomiojan kannattajiksi, mutta epäilee, ettei äänimäärä riitä. ”Jos pitäisi omaisuus laittaa likoon, niin siitäkin huolimatta, että kannatan Tuomiojaa, tämä näyttää menevän Urpilaiselle.”

Ehdokkaita puoluejohtoon: Tarja Filatov, Pia Viitanen, Jutta Urpilainen ja Miapetra Kumpula-Natri.

Urpilainen-Tuomioja –kaksikko piti pintansa
Niin Pajamäki kuin puoluelehdetkin osuivat veikkauksissaan oikeaan, sillä finaaliin etenivät Urpilainen ja Tuomioja, äänin 132-103. ”Uskon, että SDP on todellakin valmis uudistumaan sydänjuuriaan myöten”, Urpilaisen puolesta liputtanut Maria Guzenina-Richardson kommentoi tuloksen tultua julki. Europarlamentaarikko Lasse Lehtinen näkee Urpilaisen voimana kestoehdokas Tuomiojaa vastaan. ”Hän on toista sukupuolta ja toista sukupolvea, eli täydellinen vastaehdokas Tuomiojalle.” Lehtinen ei lähde heti sanomaan, että peli olisi tässä vaiheessa selvä, mutta pitää Tuomiojan kannatusta tarkemmin kartoitettuna. ”He, jotka häntä kannattavat, ovat sen jo ilmoittaneet. Tässä on nyt yli sata ääntä uudelleen jaossa, ja voisin kuvitella tässä vaiheessa, että Urpilainen saa enemmistön niistä.”

Aiemmin ennakkosuosikkina Tuomiojan rinnalla ollut Tarja Filatov oli näin saatu ulos kilvasta – siitäkin huolimatta, että hän oli se, jota monet povasivat potentiaaliseksi puheenjohtajaehdokkaaksi. Osku Pajamäki analysoi Filatovin hiipumista: ”Hänellä on vähän sama ongelma kuin Tuomiojalla, että häntäkin vastustetaan. Tarjallakin on vahva itsetunto, eikä hän ole kenenkään pompoteltavana.” Guzenina-Richardson näkee, että tilanne oli loppuun asti tasainen. ”Ei siitä oikein osanut sanoa juuta eikä jaata. Mutta näin on puolueväki päättänyt.”

Maria Guzenina-Richardson haluaa tuoda tasapainoa nuorten ja vanhojen puoluejäsenten välille: ”Kun nuoria nostetaan puolueen keulaan, tarvitaan näiden vanhempien panostusta sieltä taustalta.” Hän sanoo kunnioittavansa kokoomuksen Ben Zyskowiczia, ”joka häärii siellä kuliseissa ja opastaa sekä antaa osaamisensa muiden käyttöön. Toivon, että myös Tuomioja tekisi näin – jos käy niin, että Jutta voittaa.”

Joten, tuliko lopputulos lopulta yllätyksenä kenellekään? Jutta Urpilainen voitti Erkki Tuomiojan äänin 218-183.

Uusi puheenjohtaja Urpilainen joutui kameroiden ja mikrofonien ristituleen heti lavalta päästyään, ja antoi lausuntoja niin YLElle, MTV3:lle kuin Istuntosalin toimituksellekin. Hän kertoo yllättyneensä voittonsa ylivoimaisuudesta ja julistaa yhdistävänsä puolueen yhtenäisemmäksi joukkueeksi, sekä ”ennen kaikkea innostamaan uusia ihmisiä mukaan toimintaan – koska sitä tämä politiikka tarvitsee!”

Urpilainen sanoo odottavansa virkaan ryhtymistä hyvillä mielin. Hän luonnehtii puoluekokousta onnistuneeksi, ja uskoo sen antavan pontta SDP:n uuteen nousuun. ”Olen onnellinen”, onnellinen puoluejohtaja riemuitsee.

Toimittajien virta seurasi Urpilaista Vanaja-salista keskuspihalle, ja puheenjohtaja saikin jaella lausuntoja erinäisille tiedoitusvälineille pitkin iltapäivää. Pitempään juttutuokioon ei tuoreella puheenjohtajalla olisi Istuntosalin toimitukselle varmaankaan ollut aikaa enää perjantaina, joten sovimme tiedottaja Matti Hirvolan kanssa tapaamisen lauantaiksi. Lisää Jutta Urpilaisen tunnelmista Istuntosalin tekemässä haastattelussa.

Jutta Urpilainen pitämässä kiitospuhettaan.

Urpilainen: ”Kannan huolta politiikan uskottavuudesta”
Media pääsi hiillostamaan Urpilaista hetimiten valinnan jälkeen. Lehdistötilaisuus järjestettiin Verkatehtaan Kehräämössä, joka toimi median työpisteenä kokouksen ajan. Tilaisuus kesti parisenkymmentä minuuttia, ja siinä käytiin läpi hyvin pitkälti kaikki uutta puheenjohtajaa ja SDP:n linjaa koskevat aiheet. Urpilainen vastaili kysymyksiin tyynesti ja rutiininomaisesti, joten mitään epävarmuutta tuoreen puoluenjohtajan eleissä ei ainakaan ollut havaittavissa. Seuraavassa lehdistötilaisuudesta lyhyesti:

Tilaisuudessa käsiteltiin paljon vaalirahoituskohua. Urpilainen näkee kaikkien eduksi, että pääministeri Matti Vanhanen ”kertoisi koko eduskunnan edessä, mikä on totuus ja mitkä ovat hänen ja keskustan kytkökset Kehittyvien maakuntien Suomeen.” Hän toivoo, että välikysymyksen sijaan Vanhanen antaisi pääministerin ilmoituksen, vaikka ei sulje välikysymyksenkään mahdollisuutta pois. Mahdollisia ennenaikaisia eduskuntavaaleja Urpilainen ei halua sen enempää spekuloida, mutta takaa SDP:ltä löytyvän monia hyviä pääministeriehdokkaita – myös hän itse. Eero Heinäluoman ja Paavo Lipposenkin nimet mainittiin mahdollisina pääministeriehdokkaina.

Oman puolueensa rahoitussotkuja ja Matti Ahteen tapausta Urpilainen kommentoi diplomaattisesti, mutta olisi toivonut Ahteen (joka sittemmin palautti saamansa vaalituen) ilmoittaneen asiasta aikaisemmin, ”kun asiasta useaan otteeseen ryhmässä ja puoluejohdossa keskusteltiin.” ”Kannan huolta politiikan uskottavuudesta,” Urpilainen sanoo. Hän näkee kansan epäluottamuksen kasvaneen politiikkaan vuosien saatossa, eikä vain vaalirahoitusskandaalin takia. Hän uskoo kuitenkin uuden nuoren sukupolven palauttavan tämän uskottavuuden, mutta vaatii yhteistyötä yli puoluerajojen.

Tuore puheenjohtaja ei halua viedä puoluetta oikealle tai vasemmalle, vaan eteenpäin, ”ja hieman myös juurille.” Hän näkee SDP:n arvopuolueena, joka ”ei ole minkään yksittäisen eturyhmän asialla. Meitä voi äänestää, riippumatta siitä, mihin ammatti- tai koulusryhmään kuuluu.” Urpilainen näkee, että SDP on tällä hetkellä ainoa keskustapuolue maassamme: ”Kun katsoo tuota porvarihallituksen politiikkaa, niin näyttää kyllä siltä, että Suomen Keskusta on siirtynyt hyvin vahvasti oikeaan reunaan.” Tämän hän näkee mahdollisuutena demareille. Tuore puheenjohtaja mainitsee myös haluavansa nuoria enemmän mukaan poliittiseen toimintaan.

Jutta Urpilainen lehdistötilaisuudessa.

Kokousväki toiveikas puolueensa tulevaisuudesta
”Jutta Urpilaisesta tulee hyvä SDP:n puheenjohtaja – upea, kansaivälinen. Erittäin hieno juttu”, toteaa Liisa Jaakonsaari toiveikkaana. Hän vaatii uudelta SDP:ltä kansainvälistä aktiivisuutta. ”Se on SDP:n sielu”, kohta 30 vuotta eduskunnassa istunut demarikonkari muistuttaa. Urpilaisen aikana hän uskoo myös aluepolitiikan nousevan keskeisemmäksi. ”Hän on tuolta Etelä-Pohjanmaalta, joten hän ymmärtää, mitä se elämä on muuallakin kuin Helsingissä.”

Jaakonsaari pitää positiivisena myös sitä, että puolueen uudistuminen saa kasvot. ”On hyvin tärkeää, että uudistutaan aidosti.” Hän on varma, että sekä Tuomiojan että Filatovin kannattajat tulevat tukemaan myös Urpilaista. ”Tuomioja ja Urpilainen ovat hengenheimolaisia ja luulen, että kaikilla on tarve aloittaa puhtaalta pöydältä. Tämä merkitsee nousua!” Lopputulos riippui Jaakonsaaren mielestä sekä sukupolvi- että sukupuolikysymyksestä.

”Jokaisella on oma Kiinansa valloitettavana”, Lasse Lehtinen toteaa symbolisesti SDP:n tulevaisuudesta Jutta Urpilaisen johdossa. Lehtisen mukaan Urpilaisen pitää pystyä vakuuttamaan puolueväki, että hän johtaa puoluetta edestäpäin. ”Tällaisessa kansanliikkeessä johtajan pitää tehdä kipeitäkin päätöksiä, ja kaikki aina sitten nurisee ja valittaa. Mutta jos johtajalla on karismaa, niin porukka tulee perässä.”

”Poliitiinen kokemus syntyy vain poliittisesta kokemuksesta”, Lehtinen vastaa kysymykseen, uskooko hän Urpilaisella olevan poliittista kokemusta. Lehtinen itse kuuluu siihen sukupolveen, joka tuli alle kolmekymppisenä valtakunnanpolitiikaan. ”Ei meilläkään mitään kokemusta ollut. Nuorin oli ministeri jo 27-vuotiaana.” Hän vertaa tilannetta myös sodanjälkeiseen tilanteeseen, jolloin puolueeseen tuli uusia nuoria jäseniä. ”Näin se menee sykleittäin, ja kokemus hankitaan vaan tässä poliittisessa työssä”, Lehtinen muotoilee päättäväisesti.

Europarlamentaarikko Lasse Lehtinen.

Uusi puoluesihteeri on ”leppoisa entinen savolainen” – I varapuheenjohtaja entinen piispa
Muut puoluejohtoa koskeneet valinnat jäivät kieltämättä Jutta Urpilaisen voiton varjoon, mutta ei toki sovi unohtaa muita puoluejohtoon valittuja. Ensiksi käytiin puoluesihteerivaali, jonka tiukalla toisella kierroksella Ari Korhonen voitti vastaehdokkaansa Esko Rannon äänin 177-172. Näin ollen sekä SDP:llä että keskustalla on nyt puoluesihteeri, jonka sukunimi on Korhonen – joskin tämän toisen, eli Jarmo Korhosen paikka puoluesihteerinä on tulevana viikonloppuna uhattuna keskustan puoluekokouksessa Joensuussa...

Myös Korhonen sai vastailla median kysymyksiin heti lavalta päästyään: ”Haluan olla dynaaminen, eteenpäin suuntatunut ja taatusti myös huomiseen katsova puoluesihteeri”, hän julistaa. Puoluesihteeriksi nousi suurelle yleisölle melko tuntematon demari. Korhonen kuvaili itseään kieli poskella: ”Olen leppoisa entinen savolainen, ja olen yrittänyt 18 vuotta opetella Turun murretta tuolla Turussa, ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujua.”

”On väitetty, että meissä olisi lievää yhdennäköisyyttä”, Ari Korhonen veistelee kysymykseen, onko hän samanlainen Korhonen kuin keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. ”Mutta en ehkä kykene yhtä hulluihin esityksiin kuin hän, enkä ole perustamassa mitään ’kehittyviä yhdistyksiä’.”

Puoluesihteeriäänestystäkin pienemmälle huomiolle jäi varapuheenjohtajavaali, jonka vei lopulta entinen Turun arkkihiippakunnan piispa Ilkka Kantola. Toiseksi varapuheenjohtajaksi nousi Maria Guzenina-Richardson ja kolmannen varapuheenjohtajan paikan vei hieman yllättäen Pia Viitanen. Viitasen kolmas sija oli yllätys sikäli, että hänen hyväkseen pidettiin ylivoimaisesti eniten kannatuspuheenvuoroja – ja tätä ennen hän oli toiminut ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Varapuheenjohtajavaalissa sai äänestää enintään kolmea ehdokasta, ja kun eritoten Guzenina-Richardson oli monen ”varaehdokkaana”, sai hän suuren osan äänistään sitä kautta. Puoluevaltuuston johtajaksi taas valittiin Jouni Backman.

Uusi puoluesihteeri Ari Korhonen YLEn haastattelussa.

Vaalirahoitushässäkkä varjosti juhlahumua
Vaikka tunnelma Verkatehtaalla oli muuten juhlallinen, ylsi vaalirahoitussotku yhdeksi kokouksen keskeisistä keskustelunaiheista. Maria Guzenina-Richardson taas ei koe tarpeellisena kommentoida asiaa juuri nyt: ”En halua tähän juhlalliseen tunnelmaan sotkea mitään näitä politiikan nurjia puolia, ja uskon, että juuri tällaisilla uudistuksilla SDP välttyy niiltä tulevaisuudessa.”

Osku Pajamäki sen sijaan on halukkaampi antamaan näkemyksiään asiasta: ”Ensinnäkin on idioottimaista ottaa vastaan jostain tukea, niin ettei sitä ilmoita”, Pajamäki jyrähtää. Hän näkee kaiken julkistamisen lopulta hyvänä asiana, silläkin ehdolla, että politiikan luottamus voi kärsiä. ”Turha pelleily ei vain onnistu.” Pajamäki ei säästele kritiikkiään vaalirahoituksen vastaanottajia kohtaan, ja ihmettelee ihmisiä, jotka ”eivät tienneet tai eivät voi kertoa, mistä ovat esimerkiksi 20 tuhatta saaneet.”

Myös puoluesihteeriehdokkaana ollut Pajamäki ei usko kaiken tulleen vielä julki. ”Mihin nämä ihmiset ovat sitoutuneet ja millä tavalla?” Hän haluaa, etteivät rahoittajatahot saisi tahtoaan tässä asiassa läpi, ”sellaista vääryyttä en halua tapahtuvan.” Pajamäki ei usko hallituksen kaatuvan, mutta uskoo henkilövaihdoksiin. ”En tiedä onko se hyvä tai huono asia politiikan perinteiden mukaan, mutta tässä tarvitaan nyt iso poliittinen ruumis.”

Päivän päätteeksi toimitus tapasi vielä entisen puoluesihteerin Maarit Feldt-Rannan ja yhden demarihistorian maineikkaimmista nimistä, Paavo Lipposen, jonka haastattelu löytyy täältä.

Puoluesihteerin paikkansa puoluekokouksen yhteydessä Ari Korhoselle jättänyt kansanedustaja Maarit Feldt-Rantaa aikoo jatkaa poliittista uraansa puoluehallituksessa sekä luonnollisesti eduskunnassa kansanedustajan tehtävässä. ”Toivon, että voin olla puoluehallituksessa mukana hyödyttämässä puoluetta sillä kokemuksella, mitä minulle on eri tehtävissä syntynyt”, Feldt-Ranta kiteyttää. Lisäksi hän sanoo nauttivansa suunnattomasti siitä, että saa keskittyä entistäkin paremmin kansanedustajan työhön. ”Olen ollut vasta vuoden kansanedustajana, ja aion siihen painaa täysillä”, hän sanoo.

Feldt-Ranta sanoo aikovansa panostaa tosissaan myös syksyn tuleviin kunnallisvaaleihin. Hän itse tulee olemaan ehdolla uudessa Raaseporin kaupungissa, joka muodostuu Tammisaaren, Pohjan ja Karjaan kuntaliittymistä vuoden 2009 alussa.

Feldt-Ranta sanoo odotusten uuden – lähes täysin uudistuneen puoluejohdon – osalta olevan ”aika korkealla”. Hän ei kuitenkaan toivo kaiken vanhan poistuvan puolueesta nyt uusien kasvojen myötä. ”Minulla on ollu sellainen periaate, että pidetään kaikki hyvä vanha, mikä toimii. Ja sitten rutkasti uutta lisäksi”, Feldt-Ranta tiivistää. Hänen mielestään ei ole itseisarvo laittaa uusiksi kaikkea. Feldt-Ranta muistuttaa sosiaalidemokraattisen liikkeen saavutuksista ja historiasta niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. ”Puhutaan esimerkiksi äänioikeudesta, kommunismin kukistamisesta, päivähoidosta, kansaneläkkeistä, ilmaisesta koulutuksesta…”, hän luettelee. ”Tähän päälle tulee rakentaa”, hän muistuttaa.

Viime aikoina julkisuudessa paljon vellotun vaalirahoituskohun tiimoilta Feldt-Ranta ihmettelee väitteitä, joiden mukaan myös SDP:n leirissä olisi henkilöitä, joiden ilmoituksissa olisi puutteita. ”Minulla ei ole ainakaan tiedossa, että kenelläkään olisi mitään selvittämätöntä tai epäselvää”, hän kertoo. Ex-puoluesihteeri muistuttaa, että kyse on vakavasta asiasta eritoten mitä tulee kansalaisten uskoon demokratiaa kohtaan. ”Olen todella huolissani”, Feldt-Ranta sanoo.

”Pelkään pahoin, että tämä passivoi entisestään ihmisiä, ja monet ehkä ajattelevat, että kaikki poliitikot ovat samanlaisia”, Feldt-Ranta muotoilee. Hänen mielestä tilanteen korjaamiseksi on tehtävä kunnollisia lainsäädännöllisiä uudistuksia sekä pääministerin täysi selvitys asiasta. Hän toivoo Vanhasen ymmärtävän tilanteen vakavuuden, eikä näe asiassa olevan hallitus-oppositio-kahtiajakoa, vaan näkee asian päinvastoin koskevan koko poliittista järjestelmää ja sen uskottavuutta kansalaisten silmissä. Feldt-Ranta toivoo tilanteeseen nopeita toimia hallituksen suunnalta. ”Jokainen päivä, joka tätä kriisiä pitkittää, syventää sitä myös”, hän muistuttaa.

Uusi puoluejohto ryhmäkuvassa.

Kello kuuden jälkeen meno Verkatehtaalla alkoi rauhoittua, eikä mediaakaan parveillut paikalla yhtä paljon kuin ennen puoluejohtajaäänestyksen tuloksen julkistamista. Päivä oli ollut eittämättä hektinen, ja kun astelimme kymmentä vaille kahdeksan Hämeenlinnan aselmalta lähtevään junaan, tuntui, että ei kyseessä ollut tosiaankaan mikään turha reissu. Keskustan ja kokoomuksen kokouksiin emme näillänäkymin ole menossa, mikä johtuu hyvin pitkälti resurssien puutteesta ja etenkin keskustan kokouksen järjestyspaikasta, Joensuusta. Kokoomuksen kokous taas pidetään Tampereella. Mutta ehkä sitten ensi puoluekokousten aikaan! Jääkäämme nyt katsomaan, miten uusi demarijohtaja pärjää tehtävässään, ja tulevatko demarien tavoitteet muun muassa maksuttomasta päivähoidosta toteutumaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Lisää kuvia löytyy kuvasivulta.

Teksti:
Mikael Mattila (artikkeli)
Jan Leineberg (Maarit Feldt-Rannan haastattelu), ISTUNTOSALI.NET
Kuvat: Mikael Mattila

Palaa takaisin Artikkeliosion etusivulle tästä.