Edellinen artikkeli | Seuraava artikkeli

Nuorten parlamentti

Perjantai 11.04.2008

Kerran kahdessa vuodessa eduskunta uhraa yhden päivän kiireisestä arjestaan yksinomaan nuorille. Tämä merkittävä tapahtuma järjestettiin nyt kuudetta kertaa, 11. huhtikuuta. Nuorten parlamentin tarkoituksenahan on tutustuttaa yhdeksäsluokkalaisia eri puolelta Suomea eduskunnan toimintaan konkreettisesti, asettamalla heidät kansanedustajan housuihin yhdeksi päiväksi. Paikalla oli oppilaita noin sadasta koulusta, kaikista näistä kaksi oppilasta.

Hyppää väliotsikoihin: Kouluasioita ja ympäristöpolitiikkaa | Välinpitämättömyys ja viihteellisyys puhuttivat | Entä nuoret itse?

Kuudennen nuorten parlamentin kyselytunti käynnissä.

Päivän ohjelma käynnistyi jo varhain aamulla, jolloin ensimmäiset vieraat saapuivat eduskuntaan. Siellä näille nuorille kansanedustajille oli aamiaistarjoilua sekä muuta ohjelmaa. Toimitus saapui paikalle kymmenen aikoihin, jolloin entisessä suuren valiokunnan kokoushuoneessa oli käynnissä Politiikka nonstop –niminen paneeli. Muutamat kansanedustajat kertoivat jotain omasta työstään yleisönä olleille nuorille. Nuoria ehkä eniten kiinnostavista (?) ehdokkaista mainittakoon Tommy Tabermann (sd.), Paavo Arhinmäki (vas.), vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto ja perussuomalaisten Veltto Virtanen.

Pian tämän jälkeen Nuorten parlamentti –edustajat suuntasivat jo istuntosaliin ja istuutuivat kansanedustajien paikoille. Vuorossa oli harjoitusistunto, jonka tarkoitus oli valmentaa myöhempään varsinaiseen Nuorten parlamentti –istuntoon. Nuorille antoi hyödyllisiä neuvoja niin kansanedustajan työn kuin esimerkiksi sähköisen äänestyksen saloista lainsäädäntöavustaja Keijo Koivukangas. Nuoret kuuntelivat hiljaa Koivukankaan puhetta ja yrittivät painaa ohjeita mahdollisimman hyvin mieleen. He saivat myös kokeilla sähköistä äänestysjärjestelmää käytännössä.

Harjoitusistunnon jälkeen – ennen kuin ministereitä alkoi saapumaan istuntosaliin kyselytuntia varten – oli eduskunnan kahvilassa tarjolla virvoitusjuomia. Ministereitä alkoi kuitenkin pian jo vilahdella eduskunnan käytävillä, mikä merkitsi kyselytunnin lähestymistä. Osa nuorista – varsinaiset Nuorten parlamentti –edustajat – suuntasivat tiensä jälleen istuntosaliin. Osa puolestaan nousi eduskunnan lehdistöaitioon harjoittelemaan toimittajan työtä käytännössä.

Kouluasioita ja ympäristöpolitiikkaa
Kyselytunnilla käsiteltiin lähinnä nuorille tärkeitä aiheita, kuten koulutuspolitiikkaa, nuorten syrjäytyneisyyttä ja liikuntaa. Koska kouluasiat olivat tunnilla parhaiten edustettuina, sai opetusministeri Sari Sarkomaa olla ministereistä (jotka kaikki olivat paikalla) eniten äänessä. Mutta eivät aiheet siihen loppuneet – kysyivät nuoret toki esimerkiksi Nato-jäsenyydestä ja ympäristöpolitiikasta, kuten Itämeren nykytilasta.

Kyselytunnilla järjestettiin myös äänestys, jossa kysyttiin, pitäisikö Suomeen rakentaa lisää ydinvoimaa. Nuoret äänestivät melko suurella enemmistöllä ydinvoiman lisärakentamista vastaan, mikä ei toisaalta tullut yllätyksenä.

Kyselytunnin jälkeen puhemies Sauli Niinistö pyysi kaikkia – niin edustajia kuin kutsuvieraitakin – siirtymään valtiosaliin puhemiehen vastaanottoa varten. Valtiosalissa tunnelma oli varsin ainutlaatuinen. Nuoret saapuivat saliin pohjoispäädyn sisäänkäynnistä ja saivat kätellä puhemiestä. Juomaksi tarjottiin lähestyvän vapun kunniaksi simaa, jota itse pääministeri Matti Vanhanenkin siemaisi muiden muassa.

Nuoret saivat jututtaa ja haastatella ministereitä ja muita paikalle saapuneita poliitikkoja. Vanhasen toisen hallituksen ministereiden lisäksi paikalla olivat muiden muassa oppositiojohtaja Eero Heinäluoma sekä kokoomuksen Ben Zyskowicz. Nuoret saattoivat myös kuvauttaa itsensä jonkun poliitikon kanssa. Suosiossa olivat eritoten tuore ulkoministeri Alexander Stubb ja pääministeri Vanhanen, jotka saivat myös jakaa lukemattomia nimikirjoituksia. Tunnelma valtiosalissa oli koko lailla tiivis, sillä salin keskellä oli useampi erinäisiä ruokia ja juomia sisältävä pöytä. Ruokapuolessa oli tuskin kenenkään mielestä paljon valittamista, sillä juhlaruoka tuntui maistuvan hyvin myös ministereille – muiden muassa ulkomaankauppaministeri Paavo Väyryselle ja Eero Heinäluomalle.

Valtiosalin hälinää.

Välinpitämättömyys ja viihteellisyys puhuttivat
Kaiken hälinän keskellä toimitus yhytti myös liudan ministereitä ja muita kansanedustajia, kuin myös kokoomuksen politiikan veteraanin, Riitta Uosukaisen. Jututimme kansanedustajia luonnollisesti nuoria koskevista asioista. Miksi nuoria ei poliitiikka kiinnosta? Miten kiinnostusta ja äänestysprosenttia voisi nostaa? Kysyimme myös kansanedustajien mielipiteitä kyselytunnin kysymyksistä, politiikan viihteellisyydestä, sekä siitä, mikä tekee hyvän poliitikon.
Tässä kooste Istuntosali-toimituksen tekemistä haastatteluista:

”Viihdemaailma on ylivertainen, ja voin hyvin ymmärtää, että joskus mennään mieluummin rock-konserttiin kuin paikallisen puolueyhdistyksen kokoukseen”, Eero Heinäluoma naurahtaa kommentoidessaan nuorten alhaista kiinnostusta. Ben Zyskowicz taas myöntää politiikan usein olevan puisevaa ja tylsää. Hän painottaakin, että nuorille pitää puhua tavalla, jota he itsekin ymmärtävät.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen näkee, että kouluilla on suuri merkitys äänestysprosentin nostamisessa. ”Ne voisivat ottaa toimintatavakseen sen, että niissä kävisi poliitikkoja, jotka keskustelisivat nuorten kanssa.” Katainen ehdottaa myös harrastustoiminnan, kuten parlamenttikerhojen, lisäämistä. Valtiovarainministeri kehottaa myös kaikkia äänestämään, ja toteaa että ”äänestämättä jättäminen on mitä suurinta välinpitämättömyyttä, jota en suvaitse.” Kulttuuriministeri Stefan Wallin painotti myös äänestämisen tärkeyttä. Hän piti myös ideaa äänestysiän laskemisesta vakavasti otettavana: ”Tämä voisi olla eräs tapa tuoda nuoria mukaan nimenomaan poliittiseen vaikuttamiseen.”

Koulujen tärkeyttä painottaa myös ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen: ”Ne ovat melko suoraan vuorovaikutuksessa politiikan kanssa, kutsumalla politiikkoja vierailulle.” Riitta Uosukainen taas kehottaa nuoria seuraamaan asioita ja ottamaan niihin kantaa. ”Ei ole välttämätöntä mennä mukaan johonkin nuorisoseuraan, mutta sekin on yksi vaihtoehto.” Uosukainen uskoo myös, että nuorilla on paljon annettavaa kunnallispolitiikkaan. Uosukainen tukee sähköistä äänestämistä, ja samaa mieltä on myös Alexander Stubb, vaikka kumpikaan heistä ei pidä sitä tällä hetkellä realistisena vaihtoehtona.

Ulkoministeri Alexander Stubb oli nuorten suosiossa.

Kyselytunnin kysymykset keräsivät kiitosta kaikilta haastatelluilta. Stefan Wallin: ”Varmaan nuoret huomasivat, miten haasteellista on puristaa vastaukset yhteen minuuttiin. Fiksuja kysymyksiä.”

Uosukainen moittii median antamaa kuvaa ydinvoimasta: ”Tästä äänestyksestä kävi hyvin ilmi se, miten asiat on esitetty. Mediassa ja politiikassa on molemmissa ydinvoima esitetty tietyllä, lähinnä negatiivisella tavalla.”

Jyrki Katainen kehuu eritoten koulutus- ja ympäristöasioiden painottamista, joita hän pitää tärkeimpinä asioina Suomen tulevaisuutta silmälläpitäen: ”Niillä molemmilla on vaikutusta työllisyyteen ja siihen, onko Suomessa tulevaisuudessa hyvinvointiyhteiskuntaa vai ei.”

”Hyvän poliitikon täytyy olla sanansa mittainen: mitä lupaa, tulee se myös täyttää. Muuten ei menesty”, Paavo Väyrynen toteaa. Eritoten nuoria kohtaan poliitikon täytyy Väyrysen mielestä rehellinen, sillä ”he helposti vaistoavat jos poliitikko ei ole aito eikä puhu rehdisti.” Eero Heinäluoma painottaa niin ikään rehtiyttä, mutta muistuttaa, että eduskunnassa pitää olla ahkera. ”Hyvä poliitikko paneutuu asiaan ja tekee tosissaan töitä.” Myös kansanomaisuus on valttia: ”Mitä kansanomaisemmin pystyy puhumaan ja mitä lähemmäksi nuorten arkea päätöksen voi tuoda sieltä kansantalouden ja ulkopolitiikan suurista sfääreistä, sen parempi.” Ben Zyskowicz painottaa myös ahkeruutta, mutta muistuttaa, ettei poliitikon tule luulla itsestään liikoja. ”Ei voi ajatella, että pystyy itse kaikki asiat korjaamaan, vaan yhteistyötä muiden kanssa tarvitaan.”

Eero Heinäluoma näkee poliitikkojen viihteellisyyden pehmentävän heidän imagoaan. ”Silloin kun kansanedustaja on mukana tanssiohjelmassa, tulee hän aika tavalliseksi pulliaiseksi.” Toisaalta hän pelkää, että viihdeansiot rupeavat näyttelemään liian suurta roolia: ”Poliitikon työ on kuitenkin edelleen sitä eduskunnassa vaikuttamista ja poliitikkoja pitäisi valita sillä perusteella, millaista politiikka he tekevät, eikä kuinka hyvin he tanssivat.” Ben Zyskowicz mainitsee myös Antti Kaikkosen tanssiuran, ja pitää asiaa positiivisena siinä mielessä, että ”viihteellisyys voi lisätä nuorten ja muidenkin kiinnostusta poliitikkoja kohtaan ja sitä kautta politiikkaan.” Viihtellisyydessä on myös omat riskinsä, ja Zyskowicz pelkääkin sen syövän liikaa palstatilaa ”varsinaisilta uutisilta”.

Paavo Väyrynenhän esiintyi taannoin myös omassa ohjelmassaan nimeltä ”Me, myself and I”, SubTV:n myöhäisillassa. Väyrynen näkee ohjelman hieman erilaisena tapauksena, koska hän esiintyi siinä omasta mielestään lähinnä viihdetaiteilijana. ” Siinä saatoin pyörittää vanhoja nuorisoseurataitoja vuosikymmenten takaa. Vaikka se oli erilainen tapaus, oli se minusta puolusteltava ja vaikkei se kaikille sovi, niin ajattelen että minulle se saattoi sopia.” Hänen mielestään viihdeohjelmissa punnitaan se, onko poliitikoilla huumorintajua ja älykkyyttä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja entinen puhemies Riitta Uosukainen.

Entä nuoret itse?
Kansanedustajien lisäksi myös Kruunuhaan yläasteen oppilaat Suvi Uotila ja Oskar Loisamo sekä opettaja Johanna Pankakoski ehtivät kertoa mietteitään päivästä:

”Tosi mukavaa on ollut, on ollut hieno mahdollisuus päästä tänne, hyvä että tällaisia tilaisuuksia järjestetään”, Uotila ja Loisamo kommentoivat. Pankakoski on nuorten kanssa samaa mieltä, ja toteaakin, että tänään ” täällä vallan keskiössä on ollut aivan erityinen lämpö ja kaikki osapuolet ovat hoitaneet todella tyylikkäästi asiansa.” Pankakoski pitää positiivisena myös sitä, että ministerit ottivat nuorten kysymykset vakavasti.

Loisamo pitää kokemusta odotusten arvoisena: ” Istuntosaliin pääseminen ja ministereiden tapaaminen olivat sellaisia kokemuksia, joita tuskin hirveän monta kertaa elämässään kokee.” ”Jotenkin tuntee itsensä etuoikeutetuksi”, Uotila lisää. Pankakoski kertoo olleensa eduskunnassa kerran aikaisemmin, mutta sanoo kokeneensa tänään jotain ainutlaatuista ”juuri näiden nuorten kanssa, juuri tänä päivänä.”

Ketkä sitten puhuivat kruunuhakalaisten mielestä parhaiten? ”Valtiovarainministeri Katainen, hänellä oli varma kontakti”, Loisamo tuumii. Uotilaa vakuutti eniten taas ympäristöministeri Paula Lehtomäki: ”Erittäin sanavalmis ihminen.” Pankakoski taas kehuu opetusministeri Sari Sarkomaata, joka ”joutui luonnollisesti tulilinjalle, onhan kouluelämä nuorille läheistä.”

Kruunuhakalaiset saivat kansanedustajan työstä rankan kuvan. ”Painotettiin, että he tekevät pitkää päivää”, Loisamo sanoo. ”Olen aikaisemminkin tiennyt että kansanedustajan työ on rankkaa, mutta kyllä sitä nyt arvostaa paljon enemmän”, Uotila toteaa. Pankakoski kertoo jutelleensa kulttuuriministeri Stefan Wallinin kanssa, ja vertaa kansanedustajan työtä opettajantyöhönsä: ”Vaikka edustankin huonosti palkattua alaa ja teen työtä, jossa tarvitaan sosiaalisuutta ja yleissivistystä, on kansanedustajan ammatti vieläkin vaativampi. Mutta ainahan sitä vertaa itseensä...”

Kiinnostaisiko Uotilaa ja Loisamoa ryhtyä itse kansanedustajiksi? ”En osaa tässä vaiheessa sanoa. Onhan se toki houkuttelevaa, mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, Uotila tuumaa. Loisamo ei taas tunne olevansa yhtä valmis: ”Se käsittää niin monta alaa, siinä joutuu vastaamaan koko Suomen kansasta, ja siinä on niin paljon eri asioita, mitä pitää hoitaa.”

Kruunuhaan yläasteen oppilaat Suvi Uotila ja Oskar Loisamo sekä opettaja Johanna Pankakoski.

Kello 15 aikoihin päättyneen kestityksen jälkeen väki alkoi hajaantua, kuka mihinkin. Ohjelmassa oli seuraavana erinäisten poliitikkojen tapaamisia, joten nuorilla oli vielä päivää edessä. Olennaisin päivästä oli kuitenkin jo ohi, sillä käytävillä alkoi olla tyhjää, satunnaisten ohikulkijoiden harhaillessa ja viimeisten oppilasryhmien etsiessään vielä opettajiaan ja kansanedustajia. Keittiöhenkilökunta korjasi lautasia ja simalaseja pöydiltä, ja muutama kansanedustaja tai avustaja puhui kännyköihin. Näin järjestyksessään kuudes nuorten parlamentti alkoi olla lopuillaan, ainakin juhlallisuuksiensa osalta. Päivää voisi kuvailla epäilemättä onnistuneeksi, ja varmasti jokainen nuori lähti kotia kohti – oli se sitten Eirassa tai Rovaniemellä – onnellisin mielin, yhtä ainutkertaista kokemusta rikkaampana.

Lisää kuvia löytyy kuvasivulta.

Teksti: Mikael Mattila (& Jan Leineberg), ISTUNTOSALI.NET
Kuvat: Mikael Mattila

Palaa takaisin Artikkeliosion etusivulle tästä.