19.10.2007 - Yrjö Hakanen (skp):
"Edustuksellisesta demokratiasta on tullut itse itseään ylläpitävä säätiö."
Perjantaina 19. lokakuuta matkasimme pitkästä aikaa – sitten kesän ja Eero Heinäluoman – tekemään varsinaista pidempää haastattelua. Tällä kertaa suuntanamme oli Helsingin Merihaka ja SKP:n puoluetoimisto. Istuntosalin syksyn ensimmäisenä varsinaisena haastateltavana sai kunnian toimia itse kommunistisen puolueen puheenjohtaja Yrjö Hakanen. Haastattelimme häntä sovitusti puoluetoimistolla, hänen omassa työhuoneessaan reilun puolen tunnin ajan. Haastattelussa kartoitimme puolueen tämän hetkisiä tunnelmia, jossakin määrin epäonnistuneiden eduskuntavaalien jälkeen, sekä olotilaa uudessa, porvarihallituksen johtamassa yhteiskunnassa. SKP:n puoluejohtajalla tuntui riittävän kritiikkiä niin nykyisenlaista eduskuntalaitosta kuin myöskin kaikkia eduskuntapuolueita kohtaan, eivätkä arvostelulta välttyneet edes eduskunnassa vaikuttavat vasemmistopuolueet.
SKP ei saavuttanut tämänvuotisissa eduskuntavaaleissa yhtään kansanedustajanpaikkaa eduskunnassa, vaikka muutama puolueen ehdokas – eritoten puolueen listoilla sitoutumattomana ollut "räppäri" Seppo Lampela (alias Steen1) – pääsi kohtalaisen lähelle Arkadianmäelle vaadittavaa äänisaalista. Puoluejohtaja Hakanen ei suoranaisesti myönnä, että vaalitulos olisi ollut puolueväelle ainakaan iso pettymys. Päinvastoin hän näkee vaalituloksesta huolimatta SKP:n tuoneen vaaleihin ”vasemmistolaisen ja aika punavihreän vaihtoehdon, joka puuttui edellisestä eduskunnasta”. Hakanen tuntuu olevan siinä mielessä hieman harmissaan siitä, ettei Arkadianmäellä istu yhtään puolueen jäsentä, että tarve SKP:n harjoittaman kaltaiselle politiikalle on hänen mielestään vaalien jälkeenkin suuri. ”Jos nyt katsotaan vaalien jälkeisiä tapahtumia, niin tällaisen vaihtoehdon tarve ei ole ainakaan vähentynyt, vaan se on entistä tärkeämpi”, hän painottaa.
Hakanen ei näe yhteiskunnan kannalta kovin positiivisena asiana sitä, että maassamme on tällä hetkellä porvarihallitus ja että koko vasemmisto istuu tällä hetkellä oppositiossa. Hänen mielestään on lisäksi vaikea tällä hetkellä sanoa, mikä on nykyisen vasemmisto-opposition rooli. Hakanen kritisoikin erityisesti SDP:tä: ”Sosiaalidemokraatit puoluejohdon linjausten perusteella ei oikein näytä tietävän, että pitäisikö mennä oikealle, vasemmalle vai pysyä paikoillaan.” Hän kritisoi SDP:n lisäksi toista eduskunnan vasemmistopuolueista, Vasemmistoliittoa, siitä että nämä jatkavat kunnallispolitiikan tasolla ”niin kuin ennenkin” – tarkoittaen vaalia edeltävää aikaa, jolloin SDP:kin oli vielä hallituksessa. Hän sanookin toivovansa niin SDP:n kuin Vasemmistoliitonkin tahoillaan käyvän sisäisen keskustelun johtavan muun muassa vasemmiston yhdentymiseen. ”Me toivomme, että tähän maahan muodostuisi nyt vahva vasemmistolainen ja punavihreä oppositio tälle porvarihallitukselle. Sellaista vaihtoehtoa tarvitaan”, Hakanen jyrähtää.
Yrjö Hakanen (kuv. oik.) saapuu YLE:n Isoon Pajaan
eduskuntavaali-iltana 18. maaliskuuta 2007 tervehtien YLE:n Mikael Jungeria
Hakanen myöntää kehnohkon eduskuntavaalituloksen – ja eritoten sen, ettei yksikään puolueen ehdokkaista mennyt läpi – olleen puolueelle jonkinlainen pettymys. Hän sanoo puolueen piirissä ennen vaaleja toivottaneen, että ainakin joku maan muutamassa vaalipiirissä ehdolla olleista puolueen edeltä käsin potentiaalisiksi luokitelluista ehdokkaista olisi yltänyt eduskuntapaikkaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. ”Mitään sellaista erityistä masennusta ei SKP:n piirissä vaalitulos herättänyt, koska me menimme monilla alueilla eteenpäin. Esimerkiksi Helsingissä kaksinkertaistimme äänimäärän – ja myöskin ääniosuus kasvoi”, Hakanen muistelee hakien positiivisia asioita vaaleista. ”Tämä eteenpäinmeno antoi näköaloja siihen, että kannattaa jatkaa.”
Puheenjohtaja Hakanen kertoo SKP:n arvioineen kriittisestikin omaa toimintaansa ja syitä siihen, ettei ”lopullista läpimurtoa” keväisissä vaaleissa tapahtunut. Hakanen sanookin, että ”vaalikamppailuun pitäisi lähteä laajalla ehdokaslistalla paljon aikaisemmin kuin vasta viimeisessä kampanjavaiheessa”. Parantamisen varaa puolueen vaalikampanjointiin tulevia vaaleja silmälläpitäen hänenkin mukaansa siis vielä jää. ”Vaalitulos tehdään suurilta osin jo ennen varsinaisia vaalikampanjoita”, Hakanen muistuttaa. Hän näkee lisäksi yhtenä ongelmana, tai vähintäänkin haasteena, suomalaisen median ja sen painotukset erityisesti poliittisen journalismin osalta osana vaalikamppailua eri puolueiden välillä. ”Valtamedia ei esimerkiksi SKP:n kaltaisesta vaihtoehdosta juurikaan kerro. Pitää hakea omia tapoja luoda sellaista vaihtoehtoista julkisuutta”, hän kiteyttää. SKP:n tapoina luoda ”vaihtoehtoista julkisuutta” – kuten Hakanen asian ilmaisi – hän näkee esimerkiksi puoluelehden levittämisen sekä kansan parissa ja näkyvillä olemisen ”turuilla ja toreilla”. Hän muistuttaa puolueen olevan melko aktiivisesti mukana myös kansalaisjärjestöjen toiminnassa.
Hakanen ei näe ainakaan positiivisena asiana sitä, että nykyinen eduskunta – puolueet, jotka sen muodostavat – pyrkii ”säätiöimään itsensä” – kuten Hakanen itse asian ilmaisee. ”Puoluetuki, lehdistötuki, naisjärjestöjen tuki, nuorisojärjestöjen tuki, kehitysyhteistyö ja niin edelleen – lista on aika pitkä”, hän kritisoi, haluten selvästi muutosta nykyiseen järjestelmään. Hakanen näkee ongelmana ennen kaikkea sen, että kyseisiä tukia jaetaan vain eduskunnassa oleville puolueille. Hänen mukaansa ollaan tultu tilanteeseen, jossa edustuksellisesta demokratiasta on tullut ”itse itseään ylläpitävä säätiö”, ja täten päätöksenteko vieraantuu kansalaisista. ”Kun tämä sama kertautuu sitten Yleisradiossa, Helsingin Sanomissa ja muissa medioissa, journalististen kriteerien sijaan, tavallaan on tällaiset valtapoliittiset kriteerit. Ministerit saavat eniten julkisuutta ja eduskuntapuolueet sitten toiseksi eniten – ja ne jotka eivät ole eduskunnassa, saavat hyvin vähän julkisuutta”, Hakanen jyrisee peräänkuuluttaen Suomenkin mediaan selvästi nykyistä enemmän ”aitoa” journalismia. Ei liene epäilystäkään, jos vaikkapa SKP näkee suurena ongelmana ja kuiluna eduskuntapuolueiden ja muiden puolueiden välillä juuri julkisuus- ja rahoituskysymykset.
Hakasen mukaan SKP antaa tukensa lisää palkkaa vaativille sairaanhoitajille. Puolueella tuntuukin olevan kohtalaisen selvä kanta tähän paljon julkisuudessa puhuttaneeseen ja vatvottuun kysymykseen. ”Olemme olleet mukana terveydenhuoltoalan työntekijöiden mielenosoituksissa, erilaisin tavoin levitetty tietoa näistä asioista ja ilmaistu tukemme”, puoluejohtaja kertoo. Hän näkee hoitajien työtaistelu-uhkan vakavana, koska hänen näkemyksenä mukaan ”valtiovallan ja kuntatyönantajan puolella ei ole tällä hetkellä mitään neuvotteluhalua”. Hänen mielestään poikkeuksellista ei ole se, että työnantaja on eri mieltä kuin työntekijät siitä, kuinka paljon palkkaa pitäisi nostaa, vaan ”poikkeuksellista on se, että työnantaja kieltäytyy neuvottelemasta”. Hakasen mielestä asenteen muuttamiseksi tarvitaankin yleisen mielipiteen vaikutusta eduskunnan ulkopuolelta – jollaista myös SKP tarjoaa. SKP vaikuttaa olevan monella tapaa hoitajakysymyksessä opposition linjoilla, joka käy ilmi muun muassa Hakasen muistuttaessa, ettei nihkeä halu hoitajien palkankorotuksille ole kiinni ainakaan valtiotaloudesta, jonka pohjalta Hakasenkin mielestä rahaa hoitajille riittäisi, kiitos ylijäämän.
Hakanen pitää Tehyn palkankorotusvaatimuksia täysin oikeutettuina. Itse valtiovarainministerin asemassa ollessaan Hakanen korottaisikin sairaanhoitajien palkkoja roimasti – koska esimerkiksi valtiontaloudessa ylijäämää riittää. ”400-600 euroa kuukaudessa lisää: se on ihan oikeutettu vaatimus”, hän sanoo. Hakanen muistuttaa, että suurin osa hoitajista tekee työtä ”aika lailla peruspalkalla”. Lisäksi hän sanoo, että vaikka vaatimus toteutuisi kokonaankin, niin peruspalkka nousisi korkeintaan noin 2200 euroon kuukaudessa.
Esimerkiksi juuri niin sanottu hoitajakysymys on Hakasen mielestä esimerkki siitä, että kaikkia eduskuntapuolueita voi arvostella ja että ne ”pelaavat kaksilla korteilla”. ”Jopa Timo Soini [ps.] on Espoossa mukana vetämässä huonoja kunnallispoliittisia linjoja, vaikka hän eduskunnassa selittää, kuinka pitäisi toisin toimia”, Hakanen kritisoi. Hänen mukaansa Soini on kotikaupunkinsa valtuustopolitiikassa mukana konsensusratkaisuissa, joiden vaikutukset hoitajakysymyksessäkin ovat päinvastaiset, kuin mitä Soini eduskunnassa ajaa.
SKP:n kampanjointia eduskuntavaalien alla
Sanomatalon Vaalimarkkinoilla
Hakanen nosti esille pienempien puolueiden – varsinkin ei-eduskuntapuolueiden – vähäisen näkyvyyden suomalaisessa mediassa. ”Tämä on sillä tavalla vakava ongelma, että arvioni mukaan Suomessa on poikkeuksellisen iso kuilu ihmisten odotusten ja tämän poliittisen päätöksenteon välillä”, Hakanen sanoo. Hänen mukaansa tämä liittyy siihen, että maassamme on harrastettu vuosikymmeniä ”konsensushakuista, aika markkinaehtoista politiikkaa ja jossa vaihtoehdot ovat vähissä”. Hakasen mukaan tilannetta ei muuteta hetkessä. Hän kuitenkin muistuttaa, että yksissäkin vaaleissa voi tulla yllättävän suuria liikahduksia, jos sellaiset äänestäjät, jotka eivät koe suurten puolueiden ajavan asioitaan, lähtevät liikkeelle.
Puheenjohtaja Hakanen sanoo, ettei SKP:lla ole ”rahasäkkiä”, jolla se voisi ostaa näkyvyyttä julkisuudessa esimerkiksi televisiomainosten avulla. Hän näkeekin realistisena ja tärkeänä vaihtoehtona tämän sijaan näkyvyyden ja mukanaolon muun muassa työpaikoilla ja toreilla. ”Se täytyy lähteä ruohonjuuritasolta päin ja alhaalta päin, sen millä me murtaudumme sitten läpi”, hän tiivistää. ”Tietysti voisi toivoa, että Suomessa mediassakin journalismi alkaisi uudelleen vallata sijaa”, Hakanen jatkaa. Hän ei näe Suomen nykyisen median tilaa vain SKP:n tai muiden pienpuolueiden näkemänä ongelmana, vaan hän väittäisi maassamme olevan erittäin paljon tyytymättömyyttä valtamedian tapaa kohtaan käsitellä asioita. ”Se koetaan sellaiseksi, jossa toistellaan yhtä ja samaa – jossa häipyvät kokonaan vaihtoehdot ja häipyy oikeastaan se tavallisten ihmisten ääni”, hän jyrisee. Hakanen näkeekin median yksipuolistumisen erikoisena asiana. ”Tässäkin suhteessa meillä menee jotenkin amerikkalaiseen suuntaan voimakkaammin kuin joissakin muissa Euroopan maissa – joissa mediassa käydään paljon enemmän väittelyä kuin meillä.”
Hakanen ei näe kaikesta päätellen nykyisen opposition asemaa hallituksen vastavoimana kovin vahvana. Hän kuitenkin muistuttaa, että molemmat eduskunnassa vaikuttavista vasemmistopuolueista ovat ainakin osittain itse vastuussa nykyisestä heikosta asemastaan opposition roolissa ollessaan. Hakasen mielestä SDP:ltä ja Vasemmistoliitolta voi kysyä, kuinka järkevää oli vähentää eduskunnan opposition vaikutusmahdollisuuksia – silloin kun ne olivat hallituksessa päättämässä asioista. Eli – osuiko pilkka tavallaan omaan nilkkaan? ”Se on nyt tosiasia, että tällä hetkellä vasemmistolla ei ole eduskunnassa sellaista äänivaltaa, jolla se voisi estää hallituksen hankkeita”, Hakanen miettii. Hän näkee tällä hetkellä yhtenä avainkysymyksenä sen, ”mistä vasemmisto voi sitten saada lisää voimaa”.
Hakanen ei tunnu uskovan siihen, että vasemmiston taktiikka puhua puhujakorokkeelta yhä kovemmin hallitusta vastaan ja kovemmin sanoin toisi sille takaisin kannatusta, jolla sitten päästäisiin takaisin hallitukseen ensi vaalien jälkeen. ”Se on tietysti hyvä, jos eduskunnankin vasemmisto esiintyy tätä nykyistä politiikkaa vastaan. Tämä on selvä juttu”, hän myöntää. Hänen mielestään vasemmistopuolueiden kannattaisi kuitenkin käyttää myös muita keinoja, kuten mielenosoitusten järjestämistä ja työtaisteluliikkeitä tukemassa olemista. ”Luodaan tilanteita, jossa sen hallituseliitin on pakko kuunnella kansalaisia. Ja tältä osin olen vielä toistaiseksi aika pettynyt SDP:n ja Vasemmistoliiton johtoon”, Hakanen kertoo.
Hakanen otti esille myös kunnallispolitiikkaan liittyen vasemmiston asemaan Suomen nykypolitiikassa. Myös kunnallispolitiikan hän tuntuu näkevän esimerkkinä siitä, että vasemmisto on itse osasyynä omaan ”kurjuuteensa”. ”On jopa kuntia – niin kuin Helsinki – joissa periaatteessa valtuustossa on punavihreä enemmistö, mutta joissa kokoomus silti esittää johtavaa roolia, koska sosiaalidemokraatit, vihreät ja Vasemmistoliittokin ovat sopeutuneet tällaiseen konsensushakuiseen linjaan – joka antaa aina kokoomukselle enemmän mahdollisuuksia kuin vasemmistolle”, hän kritisoi. Hakanen muistuttaakin, että vasemmiston mahdollisuudet perustuvat siihen, että asetetaan kyseenalaiseksi nykyisiä pelisääntöjä, tulonjakoa ja se, kenellä on oikeus päättää ja vaikuttaa asioihin.
Kaikesta huolimatta ja kaiken kaikkiaan SKP tullee olemaan jatkossakin suurin ei-eduskuntapuolue maassamme ja kritisoimaan edustuksellisen demokratian järjestelmällisiä sekä sisäsiä - eri puolueiden - heikkouksia. Nähtäväksi jää, kuinka puolueen kannatus - ja toisaalta toimintatavat - tulee kehittymään kohti kunnallisvaaleja mentäessä. Kysyimme haastattelun lopuksi, miksi puheenjohtaja Hakasen mielestä kannattaisi valita juuri SKP. Hänen vastauksensa oli varsin suorasanainen: ”Suomessa tarvitaan kommunistista puoluetta sen takia, että kapitalistinen järjestelmä johtaa lisääntyvään eriarvoisuuteen ja itse asiassa uhkaa johtaa koko ihmiskunnan tuhoon: ympäristötuhoon, joukkotuhoaseiden tai sotien synnyttämään tuhoon. Tarvitaan siis vaihtoehtoa kapitalismille, ja kommunistinen puolue on nykyisessä Suomessa ainoa, joka pyrkii perusteeltaan toisenlaiseen yhteiskuntaan: oikeudenmukaisempaan, tasa-arvoisempaan, sosialistiseen yhteiskuntaan. Siksi tarvitaan vahva SKP!”
SKP:n puheenjohtaja, Yrjö Hakanen, työhuoneessaan
puolueen toimistolla Helsingin Merihaassa 19.10.2007
Teksti: Jan Leineberg, ISTUNTOSALI.NET
Kuvat: Mikael Mattila
Palaa takaisin haastattelusivulle tästä.