Istuntosalin uuden vaalikauden toisena haastateltavana oli eduskuntaan uudelleen valittu – tällä kertaa Perussuomalaisten riveihin – suorastaan legendaarinen psykologi, muusikko sekä omien sanojensa mukaan ”humaani shamaani”, Pertti Virtanen, tuttavallisemmin Veltto. Hänen kotisivunsa löytyvät osoitteesta www.velttovirtanen.net.
Tapasimme Virtasen eduskunnan aulassa kello 13:n jälkeen ja matkasimme hänen kanssaan eduskunnan kahvilaan Pater Noster -hissillä. Virtasen juna lähti kello 14:n aikoihin, joten meillä oli aikaa noin 20 minuutin haastatteluun. Virtanen osoittautui - kuten arvata saattoi - varsin mielenkiintoiseksi ja positiiviseksi henkilöksi; varsinkin kansanedustajien joukosta hänen kaltaisiaan saa hakea.
Virtanenhan ei ole mikään keltanokka politiikassa, vaan hän toimi kansanedustajana myös vuosina 1995-1999, Ekologisen puoleen (myöhemmin Kirjava puolue eli KiPu) ainoana edustajana. Nyt hän pyrki – ja pääsi eduskuntaan – Perussuomalaisten edustajana, joskin sitoutumattomana. Toimitus jatkoi jo ehdokashaastatteluista tuttua linjaa, eli kysymällä miksi Virtanen liittyi juuri Perussuomalaisiin.
”Ensinnäkin ekologista puoluettahan ei ole olemassa,” Virtanen vastaa. Hän kertoo pyrkimyksistään eduskuntaan puolueiden ulkopuolelta, mutta laihalla menestyksellä: ”Jotenkin kyllästyin siihen hommaan, sillä vaikka sain yli 6000 ääntä, putosin silti tämän 125 vuotta vanhan vaalilain takia.” Tästä huolimatta hän päätti ettei hän ota isojen puoleiden jäsenkirjaa, ja meinasikin luopua koko hankkeesta. ”Mutta kun vaalit lähestyivät, kannattajani halusivat välttämättä jonkun jota voisi äänestää, ja kun Timo Soini on ollut niin mainio televisiossa, suostuin lopulta hänen pyyntöönsä. Ja kun sain olla sitoutumaton ’Pertti perisuomalainen’, niin jotenkin tuntui siltä että tämä Perussuomalaisten protestihenkinen demokratian ja oikeiden arvojen tukeminen tuntui sopivalta.”
Virtanen mainitsee myös, että häntä oli puolueen valinnan jälkeen tultu väittämään rasistiksi, mutta ne väitteet hän kumoaa välittömästi: ”En todellakaan. Päinvastoin, minusta Perussuomalaiset on myös suomalaisia kohtaan inhimillinen puolue, sillä rasismiinhan kuuluu myös ettei oman maan kansalaisiakaan siedä.” Hän vakuuttaa, että on ”edelleen se sama maailmanparantaja joka pyrkii auttamaan ihmisiä, ihonväristä, rodusta tai tukan käkkäryydesta (tai vähyydestä) huolimatta.”
Puolueensa populismia hän pitää positiviisena asiana. ”Sen tarkoitushan on, että osaa puhua kansalle ja saada kansa vakuuttuneeksi,” hän selventää. Se populismi mitä täällä eduskunnassa tavallisemmin harastatetaan on pikemminkin pelkkää mielistelyä ja kiertelyä. Nuoretkin tykkäävät – vaikka olen jo 55-vuotias, voitin taas nuorisovaalit Pirkanmaalla. Ja eivät nuoret minusta ole se ongelma, heille pitää vaan kertoa asiat oikealla tavalla.
Entä millä tavalla Virtanen näkee eduskunnan menon muuttuneen poissaolonsa aikana? ”Nytkin tuli 70 uutta edustajaa, joista muutama tosin oli edustajina silloinkin, mutta henkilökunta ei ole juurikaan muuttunut. Ainoastaan eräs Kimmo tuosta puuttuu, joka oli hyvä kaverini, mutta onhan täällä loistavaa palvelua muutenkin,” Virtanen kiittelee. Ilmapiiriä hän tosin luonnehtii kyynisemmäksi, ja moittii myös hieman edustajien viihteellisyyttä. ”No, tunnetaan minutkin rock-alalta ja läänintaiteilijana, mutta ovat nuo muutkin edustajat päässeet julkisuuteen. Että kun täällä nykyään näitä näkee, niin jokainen on omalla tavallaan julkkis. No, niitä tarvitaan joka lehteen.” Hän pitää myös eduskunnan meinikiä hieman löysempänä ja ”bailaavampana”.
Mitä Virtanen sitten odottaa tulevaisuudelta, ja uskooko hän tulevan vaalikauden olevan hänelle parempi? ”Olen aina hieman John Lennon –maisesti uskonut maailmanparantamiseen, myös musiikkini kautta. Ehkä otin viimeksi vähän liian tosissani tämän homman – tosissaan pitää toki ottaa – mutta Helsingin media leimasikin minut pelleksi ja narisijaksi kun yritin käydä heitä vastaan,” hän harmittelee. Virtasen mielestä mediaa pitäisi käyttää ihmisten hyvien puolien esiintuomiseen, mutta nykyään hänen mielestään ihmiset piilottavat kykynsä liikaa. Hän ei kommentoi sitä, tuleeko seuraavasta kaudesta parempi, mutta odottaa mielenkiintoisia aikoja.
Millä tavalla Virtanen sitten kampanjoi, Pirkanmaan muiden julkkisten, Mikko Alatalon ja Marko Asellin keskellä? ”Mikko sanoi laittaneensa likoon 50 000 euroa, mutta minä taas tukijoukkojeni kanssa tein ihan talkoohengellä. Vaalilauseeni oli ’Well to the Suomi & the eduskunta’, eli juuri tätä ’manserock’-tyylistä sanaleikkiä,” hän kertoo. Rahan liiallista käyttöä vaalikampanjoissa hän kummastelee: ”Se, että laitetaan omaisuus siihen että oma naama näkyy TV:ssä muutaman sekunnin ajan, ei ole se oikea tapa lähestyä ihmisiä, vaan tulla sinne kansan keskuuteen ja tehdä itse se työ. Omassa kampanjassani löytyivät taas ne vanhat kaverit ja vielä Timo Soini siellä taustalla, niin oli kyllä helppo lähteä kampanjoimaan.”
Hän mainitsee vielä sen että oli aiemmin jäänyt rannalle vaikka oli saanut enemmänkin ääniä, eikä usko päässeensä Arkadianmäelle ilman Perussuomalaisia. ”Tässä vuosien varrella minua ovat kosiskelleet varmaan kaikki puolueet, ja olin jo liittymässä Vihreisiin,” hän muistelee. ”En sitten kuitenkaan liittynyt heidän ehkä liian feministisen ilmapiirin takia. Totta kai tulen naisten kanssa hyvin toimeen, mutta osa Vihreiden naisista ovat kyllä jääneet liikaa sinne 60-luvun radikaaleihin kuvioihin.” Virtanen muistuttaa, että on toki aina ollut vihreä – mitä Ekologinen puolue edustikin – mutta Vihreiden ilmapiiri ei kuitenkaan vakuuttanut häntä.
Virtanen uskoo että hän tulee Perussuomalaisten kanssa tuomaan omaa väriään eduskuntaan, ja pitääkin oppositiota hänelle sopivimpana vaihtoehtona. ”Se opp-alkuhan merkitsee nousua jotain suurta vastaan, eli tällaista anti-velttoilua,” hän virnuilee. Virtanen harmittelee, että Suomessa on liian vähän ”haastamismeininkiä” eduskunnassa. Hänen mielestä edustajien täytyisi keskustella enemmän: ”Ei mitenkään toista vastaan, vaan tuodaan omat asiat esille, esimerkiksi vaalilupaukset. Olen myös nuorillekin sanonut että pitää tulla mukaan vaikuttamaan, sillä kaikki on politiikkaa. Eli eipä tähän loppuun voi sanoa muuta kuin että TULEMME.”
Teksti: Mikael Mattila, ISTUNTOSALI.NET
Kuva: Mikael Mattila
Palaa takaisin haastattelusivulle tästä.